Orvokki, Violet, Viola - kaunis naisen etunimi, kaunis väri. Ja väri jota ei löydy minun elämästäni mistään. Siis jos ei sattumatuotteita lasketa, kuten esimerkiksi vanhemmiltani ensimmäistä omaa asuntoani varten saatuja kahta lautasta, jotka he silloin poistivat omasta käytöstään.
Värinä pidän violetista enemmän kuin esimerkiksi keltaisesta ja silti keltaista
on päätynyt kotiini väripilkuiksi muutamien hankintojen kautta, kun taas vasrsinaista violettia värihankintaa en ole ilmeisesti tainnut tehdä koskaan. On se nimittäin aika
laiha saalis, että tämän postauksen kuvia varten minun piti loppujen
lopuksi ottaa kuva esim. lenkkitossujen sisäpuolesta.
Violetti ei ole helppo väri, siitä on vaikea saada otetta. Luulen, että pidän monia sellaisia asioita punaisen tai sinisen sävyinä, jotka väriopillisesti ehkä ovatkin violetin sävyjä. Esimerkiksi nuo ylhäällä näkyvät lenkkikengän nauhat, ne ovat pinkit. Onko tuo pinkki punaisen vai violetin värin edustaja? Minusta ne ovat punaista.
| Lilaan kääritty aarre: Friends -sarjan kymmenen tuotantokauden DVD -boksi. |
Vaikka olen violetin suuri ihailija, se menee siis minun ohitseni sekä havainnoinnin asteella että myös ostopäätösten kohdalla. En ole kulutusasiantuntija tai markkina-analysti, mutta voisiko olla, että violetti on niin omaperäinen väri ettei sitä usein edes ole saatavilla kaupoissa.
Jos unohdan sen mitä värioppi sanoo violetista ja lähden siitä, miltä violetti minusta tuntuu, on violetti tumma ja syvä väri. Violetti on värillinen musta. Toisaalta myös lila kuuluu violetin spektrumiin ja siinä tuntuukin jo enemmän sitä punaisen ja sinisen välimaastoa, johon tämä väri määritelmänsä mukaan kuuluu. Violetti on aika aikuinen väri ja sen arvokkuus näkyy esimerkiksi pääsiäisen ajan liturgian värinä. Lilaa taas taitaa löytyä aina pikkutyttöjen mekoista vanhan naisen permanenttiin asti.