Haasteista

 

Minä pidän haasteista. Itsensä haastaminen on minulle sellainen elämän suola, jonka sirottelusta minä nautin. Haasteita ei tarvitse olla koko aikaa eivätkä ne saa olla liian kaukaa mukavuusalueen ulkopuolelta haettuja, ettei kutkuttavasta haasteesta tule ihan vain stressaavaa tää-on-mulle-liikaa elämystä. 

 

Haaste saattaa putkahtaa omista aivoituksista, kuten maratoninjuoksuitsehaasteeni, joka on toistaiseksi lopahtanut mutta ei ihan täysin kuihtunut kuitenkaan. Haaste saattaa myös tulla ulkokautta kuten esimerkiksi mieheni idea, että menisimme yhteiselle sukelluskurssille. Ensin ajattelin että ei missään tapauksessa. Vedenalainen elämä vaikutti minusta jo lapsena uidessa jotenkin puistattavalta, kun syvempää vettä katsoo ylhäältä niin se (ainakin Suomen rannoilla) oli aina tummaa ja vähän liian salaperäistä.

 

Joulukuussa toteutin yhden oman henk.koht. haasteeni kun ilmoittauduin päivän kestävälle improvisaatioteatterin kurssille Hampuriin. Tähän sisältyi myös yksi haasteensisäinen haastekin: Hampuriin tuntemattomaan osoitteeseen ajo yksin autolla. Löysin osoitteen ja pääsin paikalle hyvissä ajoin ja parkkipaikkakin löytyi mukavasti. Ennen kurssin alkamista aamuyhdeksältä ehdin vielä käydä kävelyllä ja onnitella itseäni, että pääsin ehjin nahoin suurkaupungin aamuruuhkassa ydinkeskustan osoitteeseen.

 

Improvisaatioteatterin kurssi oli aivan mahdottoman kiva elämys. Teimme paljon teatteriharjoituksia pareittain, saimme nauttia toistemme esityksistä ja nauraa vatsalihakset kipeiksi. Päivän aikana loimme jotain hienoa yhteistä ja päivän lopussa lähdin kokemusta rikkaampana kotimatkalle. 

 

Teatterin opettaja kertoi meille kurssilla improvisaation "No kyllä!" -periaatteesta. Tämä "au ja" ajatus tarkoittaa käytännössä sitä, että esittäessä tartutaan avoimin mielin siihen, mitä on tarjolla. Eli jos improvisaatiokaveri unohtaa, että olen jo aikaisemmin sanonut että olemme haaksirikkoisia autiolla saarella ja hän aikoo lähteä sketsissä vaikka kauppaan, niin en vastaa "etkö muista että olemme täällä autiolla saarella" vaan tartun tähän haasteeseen avoimin mielin ja voisin vastata "ota kuitenkin pelastusliivi mukaan, nämä haja-asutusten matkat ovat niin hirveän pitkiä".   

 

Au ja jäi minun mieleeni hienona ajatuksena ja loppujen lopuksi sanoin näin myös sukelluskurssille. Ja mitä kaikkea kivaa olisin muuten jäänyt paitsi!

 

Nettihaasteita olen myös nähnyt useita ja nyt sain bloggaajakaveri Karkkikselta niin kivan haasteen, että siihen tartun mukaan! Kyse on nimittäin ilahduttamisen haasteesta.

 

 

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!¨

 

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

 

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. 

 

Minä haastan mukaan:

- Alman

- Paavalinkukan

- Lauran (Olipa kerran kahvila)

- ja haastan takaisin myös Karkkiksen, että pääsen myös häntä ilahduttamaan :)

 

 

Iloista viikonloppua!