Muistatko muinaisista maitomainoksista tutun lauseen "jokaisessa meissä asuu pieni lehmä"? Tämänpäiväinen postaus kertoo eräästä sisäisestä eläinhahmosta, joka jokaisessa meissä asuu ja jonka saksankielinen idiomi on "der innere Schweinehund" eli se sisäinen sikakoira.
Sisäinen sikakoira on latinankieliseltä nimeltään muca V uudenhaluisuus ja se on peitottava esimerkiksi jonkun ikävän, mutta tarpeellisen työn tai tehtävän suorittamiseksi. Sisäinen sikakoira on sitä mieltä, että "no vielä viisi minuuttia", "ehtii sitä myöhemminkin", "no voin ehkä elää ilmankin" tai "en nyt vaan millään jaksaisi".
Olen ilmoittautunut syyskuussa kymmenen kilometrin juoksuun. Oma sikakoirani on monessa mielessä sisäinen, se nimittäin jäisi mielellään sisälle eikä lähtisi ulos juoksulenkille. Se asettuu lenkkareiden päälle makoilemaan ja mulkaisee syyttävästi silmäkulmasta kun sitä koitaa hätystellä.
Hyvän ystäväni innerer Schweinehund taas oli estänyt häntä jo pitkään jatkamasta ajotuntien ottamista. Mikä stressi ja hikoilu siinä ajo-open vieressä, tarvitseeko sitä ajokorttia nyt kuitenkaan, mitäs siitä vaikka olenkin jo maksanut satoja euroja, maksettu mikä maksettu.
Eräänä kauniina iltana ystäväni parvekkeella tuli puheeksi tämä hänen ajokouluviivästelynsä, hän totesi "sisäinen sikakoirani on vain liian suuri". Silloin mieleeni tuli eräs psykologinen menetelmä sikakoiran voittamiseksi. Motivaatiopsykologit tuntevat jo kauan sopimuksien solmimisen motivaation kasvattamiseksi. Tarvitaan sopimuksen osapuolet, sopimuksen sisältö ja sopimuksen rikkomista seuraa ennalta sovittu sakko.
Ystäväni tavoite oli kolmen päivän sisällä soittaa ajokouluun ja sopia aika seuraavalle ajotunnille. Sovimme, että soittaisin hänelle kolmen päivän päästä ja kysyisin, että tuliko aika sovittua. Oma tavoitteeni oli mennä seuraavan viikon aikana kolme kertaa vähintään kahdenkymmenen minuutin lenkille. Sovimme, että ystäväni kysyisi viikon päästä olinko käynyt lenkillä.
Sitten se sakko. Jotain epämiellyttävää, joka olisi kuitenkin ilo sopimuksen toiselle osapuolelle. Minun sakkoni olisi putsata ja vahata ystäväni parvekkeen puuritilät - koko päivän kestävä näperrys, jota en tosiaankaan olisi halunnut tehdä! Ystäväni sakoksi sovimme rahasakon, hänen tulisi ostaa minun parvekkeelleni kukkalaatikot kukkineen kaikkineen - monen kymmenen euron sijoitus toisen parvekkeeseen!
Miten kävi sikakoiran? Yhteisvoimin selätimme sisäiset sikakoiramme. Ystäväni jatkoi vuoden välttelyn jälkeen ajokortin suorittamista ja minä kävin lenkillä. Bye bye Schweinehund!
Olipa hauska ja opettavainen (onko tuo nyt kognitiivista psykoterapiaa) tarina sikakoiran peittoamisesta. Itse tunnen ilmiön nimeltä "viime hetken paniikki". Se on aika epämiellyttävä mutta sen kanssa saa yllättävän paljon ja äkkiä aikaan monenlaista. Nyttemmin tuo ystävys ei ole kyllä jostain syystä aikoihin vieraillut luonani. Mistähän syystä? Itse asiassa olen sopinut itseni kanssa myös siitä, että kiirettä ei ole - on vain aika monta asiaa joka päivä, mutta niitä on sentään toistaiseksi ollut vain yksi kerrallaan. Olen päättänyt, että teen sitä, mitä kulloinkin olen tekemässä. En samanaikaisesti jotain tulevaa tehtävää.
AntwortenLöschenMutta hienot sopimukset te teitte!
Dr. T
Voi sikakoira sentään! Nyt siis tiedän, kuka aina toisinaan sotkee hyvät aikeeni ja suunnitelmani. Sehän on sisäinen sikakoira! Hih! Tuli muuten heti mieleen myös se Hurjan Tuonelan Koiranpäävuori, vaikkei siinä sikaa ollutkaan.
AntwortenLöschenSis
Sisäinen sikakoirani on tällä viikolla seissyt ovella ja murissut niin uhkaavasti, että en millään ole päässyt iltarasteille.
AntwortenLöschenKaverin kanssa sikakoiran ohitus olisi helpompaa!
Mietin samaa kuin Sis. Onko Mount Koirapää sisäisen sikakoiran muotokuva? Ainakin se oli tuiman näköinen.
VE
Kummituksen kotona on oikea koira ja sisällä sikakoira.Koiramainen toukokuu!
AntwortenLöschenHau do you do!
T. Kummitus
Sisäisen sikakoiran tieteellinen nimi muca V uudenhaluisuus on muuten tosi iskevä. Just sitä että muka haluaa jotain uutta, mutta sitten ei kuitenkaan viitsi nähdä vaivaa, että saisi sen uuden asian tai taidon.
AntwortenLöschenVE
Tämä selittää kaiken. Olen koiraihminen ja siksi minussa asuu myös oikein suuri sisäinen sikakoira. Hauskaa, että monelle asialle löytyy selitys kun vaan jaksaa odotttaa. Hih.
AntwortenLöschenAva
Se on aina helpottavaa, kun asioille ja tunteille tulee nimi! Ne ovat helpommin tunnistettavissa, ja jopa hallittavissa. Sisäinen sikakoira selittää monta asiaa. Nyt se on nimetty ja sitä voi käskeä pois, hus sika metsään!! Minun soittokammoani ei kyllä sisäinen sikakoirakaan selitä. Sen poistaminen vaatisi isompaa ratkaisukeskeistä kognitiivista psykoterapiaa. Karkkilakon jatkuvaan epäonnistumiseen sikakoira pätee!
AntwortenLöschenL.
Dr.T.: Viime hetken paniikki on tuttu minullekin!! Joskus se on kantava voima ja hyvä apu töitten valmiutumiseen, mutta kyllä sitä joskus on liikaakin. Erittäin hyvä idea tämä periaate yksi asia kerrallaan, kokeilen ottaa sen käyttöön!
AntwortenLöschenSis: Voi kyllä, hyvä huomio! Mount Koiranpää on tietysti sikakoiran muotokuva, hih :)
VE: Kyllä, minustakin se on sikakoiran pää siinä vuorenseinässä. Koita murista urheasti takaisin vain jos sikakoira ei päästä iltarasteille. Tarjoan myös mielelläni itseäni kaveriksi kaukosopimusten solmimiseen jos sikakoira heittäytyy vielä hankalaksi.
Kummitus: Mitä, onko teillä oikea koira kotona! Minkä rotuinen ja miten päädyitte hankkimaan koiran? "Hau do you do" on niin hauska :D
VE: Olen samaa mieltä, juuri tällaisesta muka uudenhaluisuudesta ollaan sikakoiran kanssa usein eri mieltä!
Ava: Kuulosta loogiselta tämä koiraihmisen ja sisäisen sikakoiran yhteys :)
L:Sikakoira olisi varmaan mielellään pysynyt vielä inkognito -tilassa, nyt kun tiedät sen olemassaolosta ja sille tuli oma nimi niin varmasti sitä voi paremmin käskeä. Sikakoira, paikka! Leiki kuollutta! Soittokammo ei ole sikakoiran heiniä, siihen tarvittaisiin tosiaan ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. State of the art suositus olisi ns. "massiivinen konfrontaatio" --> soitat niin kauan ikäviä puheluita putkeen kunnes huomaat miten kammo vähenee.