Viikon vinkki: Hero Machine

Haluan vinkata hauskasta Hero machine nettisivusta, jota olen käyttänyt jo useasti. Linkistä löytyvän supersankarikoneen avulla voit luoda tietokoneella maksutta omia hahmoja ja alter egoja. Käytössä on valtava valikoima erilaisia asuja, siipiä, korvia, hattuja, kampauksia, ilmeitä yms., joilla voisi luoda tuhansia erinäköisiä henkilöitä tai olioita. Kyseessä on siis ikään kuin digitaaliajan paperinukke. Minulle tällainen graafinen näpertely omaksi hauskuudeksi sopii hyvin ja silloin tällöin istun työpäivän jälkeen kevennykseksi tai sadepäivän iloksi supersankarikoneen äärelle.

Sivusto on englanninkielinen mutta omasta mielestäni todella helppokäyttöinen, enkä ole supersankarikonetta käyttäessäni törmännyt kielimuuriin. Omaan käyttöön hero machine on maksuton eikä hahmojen luomista vartan tarvitse rekisteröityä mihinkään. Valmiita kuvia voi tallentaa JPG -tiedostoina omalle koneelle.  

 

Ja vielä vinkki avoinmielisille kollegoille ja asiasta muuten vaan kiinnostuneille: Hero machine on myös virkistävällä tavalla erilainen vaihtoehto kehittää minä-tiloille ja moodeille omannäköiset symbolit. Terveisin eräs niihin iänikuisiin puisiin pelinappuloihin kyllästynyt!    
 



Päättäväiselle mielentilalle symbolikuva, joka kannustaa lähtemään lenkille! Tai ehkei sittenkään jos lenkkeilyn sijasta unohtuu tietokoneelle kuvaa näpräilemään... ;)


 



Muuten vaan hauska hahmo ilman mitään erityistä minä-tilaa. Ensin meinasin lisätä vielä monookkelin, mutta se näytti jo liioittelulta.

Haasteista

 

Minä pidän haasteista. Itsensä haastaminen on minulle sellainen elämän suola, jonka sirottelusta minä nautin. Haasteita ei tarvitse olla koko aikaa eivätkä ne saa olla liian kaukaa mukavuusalueen ulkopuolelta haettuja, ettei kutkuttavasta haasteesta tule ihan vain stressaavaa tää-on-mulle-liikaa elämystä. 

 

Haaste saattaa putkahtaa omista aivoituksista, kuten maratoninjuoksuitsehaasteeni, joka on toistaiseksi lopahtanut mutta ei ihan täysin kuihtunut kuitenkaan. Haaste saattaa myös tulla ulkokautta kuten esimerkiksi mieheni idea, että menisimme yhteiselle sukelluskurssille. Ensin ajattelin että ei missään tapauksessa. Vedenalainen elämä vaikutti minusta jo lapsena uidessa jotenkin puistattavalta, kun syvempää vettä katsoo ylhäältä niin se (ainakin Suomen rannoilla) oli aina tummaa ja vähän liian salaperäistä.

 

Joulukuussa toteutin yhden oman henk.koht. haasteeni kun ilmoittauduin päivän kestävälle improvisaatioteatterin kurssille Hampuriin. Tähän sisältyi myös yksi haasteensisäinen haastekin: Hampuriin tuntemattomaan osoitteeseen ajo yksin autolla. Löysin osoitteen ja pääsin paikalle hyvissä ajoin ja parkkipaikkakin löytyi mukavasti. Ennen kurssin alkamista aamuyhdeksältä ehdin vielä käydä kävelyllä ja onnitella itseäni, että pääsin ehjin nahoin suurkaupungin aamuruuhkassa ydinkeskustan osoitteeseen.

 

Improvisaatioteatterin kurssi oli aivan mahdottoman kiva elämys. Teimme paljon teatteriharjoituksia pareittain, saimme nauttia toistemme esityksistä ja nauraa vatsalihakset kipeiksi. Päivän aikana loimme jotain hienoa yhteistä ja päivän lopussa lähdin kokemusta rikkaampana kotimatkalle. 

 

Teatterin opettaja kertoi meille kurssilla improvisaation "No kyllä!" -periaatteesta. Tämä "au ja" ajatus tarkoittaa käytännössä sitä, että esittäessä tartutaan avoimin mielin siihen, mitä on tarjolla. Eli jos improvisaatiokaveri unohtaa, että olen jo aikaisemmin sanonut että olemme haaksirikkoisia autiolla saarella ja hän aikoo lähteä sketsissä vaikka kauppaan, niin en vastaa "etkö muista että olemme täällä autiolla saarella" vaan tartun tähän haasteeseen avoimin mielin ja voisin vastata "ota kuitenkin pelastusliivi mukaan, nämä haja-asutusten matkat ovat niin hirveän pitkiä".   

 

Au ja jäi minun mieleeni hienona ajatuksena ja loppujen lopuksi sanoin näin myös sukelluskurssille. Ja mitä kaikkea kivaa olisin muuten jäänyt paitsi!

 

Nettihaasteita olen myös nähnyt useita ja nyt sain bloggaajakaveri Karkkikselta niin kivan haasteen, että siihen tartun mukaan! Kyse on nimittäin ilahduttamisen haasteesta.

 

 

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!¨

 

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

 

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. 

 

Minä haastan mukaan:

- Alman

- Paavalinkukan

- Lauran (Olipa kerran kahvila)

- ja haastan takaisin myös Karkkiksen, että pääsen myös häntä ilahduttamaan :)

 

 

Iloista viikonloppua!

 

 

 

Urbaania arkkitehtuuria: High Line & Meatpacking District

 

Kuten otsikko jo lupailee, tämä on matkertomus korkeasta linjasta ja lihanpakkauskorttelista. Meatpacking district on New Yorkin kaupunginosa, joka on muutama vuosi takaperin valittu Nykin muodikkaammaksi kaupunginosaksi. Ennen alue on ollut paikka, jonka voisi kuvitella mafiaelokuvan kulissiksi: epäilyttäviä yökerhoja ja teurastamohalleja.

 

 

 

Lihankuljetusta varten rakennettu, katujen yläpuolella kulkeva kiskoväylä on kai 80 -luvun paikkeilla poistettu alkuperäisestä käytöstä ja nykyään high line on urbaani kävelyreitti Hudson Riverin kupeella.

 



Vanhat kiskot näkyvät kasvillisuuden seassa.

 Paikoittain näkyi kasvi-istutuksia, mutta suurin osa väylän vallanneista kasveista vaikuttivat aika villeiltä. Luonto voittaa tilaa takaisin betoniviidakossa.



Näkymä high lineltä alas kadulle.

Tällainen kiireettömän oloinen vihreä promenaadi Nykin keskellä pilvenpiirtäjöiden ympäröimänä oli tunnelmaltaan jännä. Idylliä suurkaupungin sykkeessä!

 Kadukuvassa ja myös high line -väylälle näkyvien asuntojen ikkunoissa riitti katseltavaa. Tämä entinen "epäilyttävä" kaupunginosa on tosiaan muuttumassa supersuosituksi ja trendikkääksi alueeksi, mitä ei voinut olla huomaamatta, uusien asuntojen rakennustöitä kun myös näkyi pitkin matkaa. 

High line kävelyretkemme päättyi kun laskeuduimme markkinahalli Chelsea market kohdalla katutasolle ja vietimme iltapäivän markkinahallissa. Chelsea market on nähtävyys vaikka sieltä ei ostaisi mitään, markkinahallissa myydään paikallisia designtuotteita, koruja, vaatteita, kortteja, kirjoja ja gourmetruokaa. Kalliimpien tuotteiden joukosta löytyi myös paljon ihania asioita, joita saattoi ostaa myös ihan taviksen matkabudjetilla. Esim. aito amerikkalainen cookie leipomosta matkaan tai jäätelötötterö käteen.  

High line on edukseen etenkin illalla. Iltakävely lihanpakkauskorttelissa oli senkin puolesta kaikkia aisteja hivelevä kokemus, että iltasella päivän aikaan armottomasti paistanut aurinko laski kauniisti joenrannan taakse ja me saimme nauttia ei vain maisemasta vaan myös illan viileydestä.

 

Brooklyn: kannattaa käydä!

Meidän matkasolumme jakautui neljästä kolmeen henkeen, kun lähdimme tutkimaan Brooklyninia matkan kolmantena päivänä. Lankoni sai nimittäin meistä ensimmäisenä amerikkalaisista ilmastointilaitteista johtuvan nuhan ja jäi hostelliin lepäilemään.

 

 

Me muut laskeuduimme ydinmanhattanilla maanalaiseen ja ajoimme Penn Station pysäkiltä metrolla Brooklyniin. Ensimmäiseksi kohteeksi olimme suunnitelleet erään tietyn kahvilan brunssiaamupalapaikaksi. Siskollani oli koko matkan ajan matkaoppaana käytössä New Yorkin ihmekirja, jossa oli paljon kahvila- ja ravintolasuosituksia periaatteella "täällä pitää käydä", ja tämä kahvila oli yksi näistä must see -paikoista. Tähän väliin muuten pieni adekdootti siitä, miten mahtavaa matkaseuraa isoin isosiskoni oli: New Yorkin ihmekirja ei suinkaan ollut vain yksi kirja, vaan hänen etukäteen useista lähteistä, kavereitten suosituksista ja blogikirjoituksista koottu mitä-tehdä-mitä-nähdä-muistivihko matkaoppaan välissä. Koska omalla listallani ei ollut muuta kuin "nauttia kaupungista ja nähdä kadulla julkkis" (jonka muuten myös näin!) niin hyödyin matkamme aikana valtavasti tällaisesta perusteellisesta taustatutkimuksesta. 

 

 

Me huomasimme eron Manhattaniin verrattuna heti Brooklynin kaduille saavuttuamme. Kerrostalot olivat matalampia, ihmisiä oli vähemmän liikenteessä ja katukuvassa näkyi enemmän vihreyttä. Ilmassa oli esikaupungin tuntua. Aamupalapaikan osoitetta etsiessä kävelimme monen korttelin läpi ja ehdimme kerätä vaikuitteita Brooklynin katukuvasta.

 

Graffititaidetta elokuvateatterin ulkoseinässä.

Onko tämä joulupukin kaupunkiasunto? Happy Holidays -kyltti elokuussa.
 

Meille kävi perinteisesti ja etsimämme kuuluisa brunssipaikka oli vielä kiinni kun saavuimme pelipaikalle. Mutta ei se mitään - me päädyimme vieressä olevaan ei-kuuluisaan ravintolaan nimeltä Rabbithole. En tietenkään tiedä mitä missasin, mutta minusta tämäkin paikka oli ehdottomasti matkaoppaan arvoinen! Tilasin aamupalaksi pan cakes vaahterasiirapilla ja juomaksi siskoni ja minä pyysimme Mimosat (kuohuviinin ja appelsiinimehun sekoitus), sillä hän oli lukenut New Yorkin ihmekirjasta, että tätä newyorkilaiset juovat brunssilla. Maassa maan tavalla!

 

Tämän ihanan kattokruunun olisin halunnut matkamuistoksi! Kynttilöitä pitelevät pienet apinamaiset satuhahmot.

Minusta tämä kaninkolon katu (Bedford Ave Brooklyn) muistutti kovasti Berliiniä. Rentoja kahviloita ja brunssipaikkoja, trendikkäitä kestävän kehityksen tavaroita myyviä liikkeitä ja tietysti hipstereitä. Ravintolasta jatkoimme matkaa löyhästi suuntana Brooklynin pääkirjasto ja sen lähellä sijaitseva kaupunginpuisto, jossa lukemamme mukaan olisi pitänyt olla farmers' market, mikä kuulosti kivalta asialta. Mutta se olikin päivän ainoa pettymys, sillä tämä farmers' market ei ollutkaan mikään varsinainen markkinapaikka, vaan kyseessä oli vain muutama koju, jotka myivät tuoreita vihanneksia.   

Löydätkö tästä vihamielisestä sanomasta virheen, mikä tekee siitä aika humoristisen? Vastaus on: kirjailija on kirjoittanut "BMW on p***:tä", mutta laittanut kuvitukseksi Volkswagenin logon :)

 

Meidän päivämme Brooklynissa oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kävelypäivä. Siskollani oli askelmittari käytössä ja tämän päivän saldoksi saimmekin reippaasti yli 10 km! Kävellessä meillä oli koko ajan katseltavaa ja kuvattavaa ja Brooklynissa saattoi myös helpommin pysähtyä ottamaan kuvia tai tietoisesti tutkimaan ympäristöä kun ihmisvirrat eivät olleet viemässä eteenpäin. Minua kiinnosti turistina ehkä kaikkein eniten juuri tämä katukuvan ja  maisemien tutkiskelu ja vaikutteiden etsiminen.  

 

Voisiko tässä olla pala aitoa Brooklynia, ihan vaan katu turistirysien ulottumattomissa.

 

Brooklyn public library oli meidän päivämme ensimmäinen varsinainen nähtävyys ja pysähdys aamupalan jälkeen. Me kävimme tosin vain kääntymässä sisällä, sillä kirjasto olikin ihan tavallinen kirjasto, vaikka ulko-ovet olivat aika pompöösit kreikkalaista temppeliä muistuttavat raskaat heiluriovet. Mutta ei siellä sisällä mitään papyruksia tai suurempia nähtävyyksiä ollut, vaan brooklynilaisia lapsiperheitä kuvakirjoja lainaamassa.

 

Lämpömittari oli, kuten koko matkan ajan, myös Brooklynin päivänä  siinä +30:n kupeessa. Kävelyuupumuksen ensimmäiset merkit alkoivat olla nähtävissä kun allekirjoittanut alkoi ensimmäisenä kiukutella. Ensiapua tuli onneksi nopsaan, kävimme nimittäin hakemassa jäätelöt must see -jäätelöpaikasta nimeltä Brooklyn ice cream factory, joka löytyi New Yorkin ihmekirjasta. Myös minä saatoin laktoosi-intolerantikkona odotusteni vastaisesti ostaa jäätelöpallon herkuteltavaksi. Pallo oli vegaania tummaa suklaajäätelöä, joka oli tehty kookosmaidosta ja se maistui taivaalliselta. Miksei tätä myydä Euroopassa???? Kaikki tuntemani soijamaitojäätelöritykset kalpenivat tuon Brooklynin jätskin rinnalla kuin revyytanssija meikinpoistossa.

Puistotaidetta jäätelönsyöjälle.

Pitkähkö intermezzo Brooklynin päivänä oli geokätköily puistossa, joka siis ei ollut mikään pieni puisto vaan todella laaja kaupungin urheilu- ja virkistysareaali. Me samoilimme puistossa pari tuntia ja jossain vaiheessa kun ympäristöstä ei enää osannut sanoa, että olenko minä nyt Brooklynissa vai kenties Lounais-Suomessa suunnistusmaastossa, alkoi matkakomitea tulla siihen tulokseen, että ehkä lopetamme samoilun ja palaamme sivistyksen pariin. Ryteikössä muuten törmäsimme geokätköjen lisäksi myös muutamaan chipmunk -oravaan. Ne olivat suloisia otuksia mutta liian vikkeliä minun kameralleni.

Taidetta Brooklyn museon aulassa.

 

Muistinvaraisesti sanoisin, että Brooklynin pääkirjastosta muutaman korttelin päässä on Brooklyn museum,  joka on NYC:n toiseksi suurin museo ja yksi koko Pohjois-Amerikan suurimmista ja vanhimmista museoista. Meitä ei museoilu tosin tässä vaiheessa jaksanut kiinnostaa, vaikka museossa olisi ollut eräs mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Jonotuksen ja pääsylippujen sijaan päätimme tehdä museossa vain pikaisen parasiittikierroksen: menimme sisään, ihailimme rakennusta ja kaikkea mihin pääsi ilmaiseksi tai missä kukaan ei tullut kyselemään pääsylippujen perään. Museolta jatkoimme sitten vakikuskimme apostolin kyydillä matkaa kohti joenrantaa.



Tällaista leppoisaa asuinkatua pitkin kävelimme rannan suuntaan. Lähellä rantaa asunnot eivät varmaan irtoa pikkurahalla.

 

Brooklynin päivän paras elämys oli ehdottomasti kävely East Riverin rannalla. Me kävelimme rantaviivaa pitkät pätkät ja nautimme ihan mahtavista maisemista, sillä vastarannalla näkyy Manhattanin siluetti. Mieheni löysi rannan tuntumasta vielä muutaman geokätkön, sillä aikaa siskoni ja minä istuskelimme auringon lämmittämillä rantakivillä ja nautiskelimme lomasta.  

 

Mutta näkemistä riitti kyllä myös omalla puolellamme. Joenrannan tuntumassa saimme seurata kaupunkilaisten elämää vilkkaasti käytössä olevilla suurilla ponttoonilaitureilla. Saimme siis ihailla todella vaikuttavaa urbaanina suunnittelua, laitureille oli nimittäin rakennettu  ilmaiskäytössä olevia tenniskenttiä, jalkapallokenttiä, koripallokenttiä yms. Brooklynin puolella East Riverin ranta oli tunnelmaltaan urheilullinen ja täällä ainoat rantabulevardia pitkin hitaasti käyskentelevät näyttivät olevan turisteja. Itse kantaväestö oli liikkeellä juosten, rullaluistellen tai pyöräillen. Stereotyyppinen kuva ylipainoisesta amerikkalaisesta, joka ajaa autolla kaikkialle, ei täällä olisi voinut olla enemmän väärässä.

 

 





Tässä viimeisessä, kauempaa otetussa kuvassa näkyy hyvin urheilukenttien laiturimaisuus.



Me olimme kulkeneet aamun brunssin ja jäätelöpallon voimalla jo aika pitkään ja aloimme siis katsella rannan ruokatarjontaa sillä silmällä, että missä olisi kiva syödä. Siskoni New Yorkin ihmekirjassa kehotettiin käymään Brooklynin puolella pizzapaikassa nimeltä Grimaldi's Pizza, sieltä olisimme saaneet vuoteen 1905 perinteensä juontavaa puuhiiliuunissa tehtyä pizzaa. Me olimme päivän päätteeksi suuntamassa rantaviivaa pitkin Brooklyn bridgelle ja tämä kuuluisa pizzapaikka oli ihan kirjaimellisesti sillalle kävellessä matkan varrella. Me kävelimme sen ohi ja totesimme hetken ulos asti ulottuvaa jonoa analysoituamme, että emme haluaisi jonottaa yli tuntia saadaksemme take away pizzat käteen (pöytä ravintolasta olisi varmaan pitänyt varata todella hyvissä ajoin). Tuonne East Riverin rannalle sillan kupeeseen sijoittuvat itse asiassa kaksi kuuluisaa newyorkilaista ruokapaikkaa: Grimaldin Pizzeria ja ihan sen vieressä kuuluisa Shake Shack bioburgeri-pikaruokapaikka. Me päätimme käydä Shake Shackissa burgereilla ja siellä jonotus kestikin vain 20 minuuttia. Ei siis ihan pikapikaruokaa, mutta maistui sitäkin paremmalta!

 

 

 

Jos itse kirjoittaisin must see -ihmekirjan, niin Brooklynin joenranta ja Brooklyn bridgen ylitse käveleminen olisivat kyllä kärkikolmikossa, jollei jopa kaksikossa! Kannattaa ehdottomasti käydä! Brooklynin rannalle pääsee tietenkin Brooklynin puolelta, mutta jalkaystävällinen reitti olisi ajaa metrolla Manhattanin puolelta Brooklyn Bridge -metropysäkille, kävellä sillan yli ja jatkaa siitä kävelyä rantaa pitkin omien voimien mukaan. Me teimme tämän kierroksen toiseen suuntaan ja kävelimme sillan yli takaisin Manhattanin puolelle, jonne Brooklynin päivämme päättyi ja josta jatkoimme eteenpäin metrolla. Sillan ylitys oli aivan upea elämys. Sieltä näkyi joka suuntaan, näki samalla Manhattanin, Brooklynin ja alapuolella East River, vapaudenpatsas siinsi horisontissa ja sillan kävelyväylän alla mateli newyorkilaisten autojen arkipäivän ruuhka eteenpäin. Hieno paikka antaa tämän ikuisen kaupungin hetken vaikuttaa pieneen turistiin!

Uusinta hottia on laittaa sillankaiteeseen lukon sijaan korvakuulokkeet solmulle!