Vihreä aalto

Näitten väripostausten nimissä pysytään liikkennepainoitteisessa sanastossa, mikä voi johtua vaikka siitä että kaksi lempiväriäni ovat liikkenevalojen ylin ja alin signaali. Täpärän erävoiton vie vihreä.

Pidän kaikista vihreän sävyistä, lempisävyihini kuuluvat ääripäät heleä koivunvihreä ja syväntumma vihreä, joka voi näyttää jo jopa mustalta.

Vihreä väri hengittää, siitä tulee mieleen elämä ja metsä. Koska vihreätä esiintyy värinä luonnossa lähes kaikissa kasveissa, siitä on olemassa lukemattomia eri sävyjä. Pidän tästä "tuhatkasvoisuudesta", värinä vihreä voi olla hennoista hennoin pieni nuppu, mutta se saattaa olla myös arvaamaton ja synkkä kuin joku satumaailman metsä, jonne tarinassa eksytään.

 Ja onkohan vihreä ainoa väri, jolla on nimikkorakennus? Kasvihuone on englanniksi greenhouse.

Ja entäs sitten "olla kateudesta vihreä"? Minusta vihreä ei millään sovi kateuden väriksi, jos kateudella ylipäänsä mitään väriä onkaan. Sanonnan sattumanvaraisuudesta kielii se, että saksaksi ollaan kateudesta keltaisia, ei vihreitä.

Vihreä maustaa mukavasti työhuoneen tarpeistoa, näitä lime -kansioita omistaisin mielellään enemmänkin kuin tämän yhden. Lime -hedelmällä on muuten ihanat värisävyt ihan luonnostaan.

Minulle vihreyden huipentuma oli hääpukuni, jonka kiiltävä pinta liikkuessa taittui valosta riippuen heleän vihreäksi tai sinistä muistuttavaksi tummaksi sävyksi. Se oli minulle täydellinen hääpuku täydellisenä päivänä.

 

Punaista päin

Dr. Gutwill herää pidemmiltä talviunilta ja näpyttelee tässä vuoden 2014 ensimmäistä postausta. Jaa missä sitä on oltu? Olen viime kuukausien ensin valmistautunut ja sitten läpäissyt erään tärkeän kokeen, on tullut etsittyä ja löydettyä uusi työpaikka (jossa aloitan maaliskuussa), me olemme muuttaneet uuteen asuntoon, joulu ja uusivuosi menivät Suomessa ja last but not least tietokonekin on henkitoreissaan, mikä vaikeuttaa pidempiä sessioita koneella. Viime sunnuntaina huomasin, että retkellä luonnossa sain taas blogikärpäsen pureman (se oli sitkeästi selvinnyt talven yli) ja otin kuvia sillä mielellä, että näistä maisemistahan voisi tehdä kivan postauksen. Se idea jäi sitten kuitenkin sille talviselle tielleen, mutta Karkkiksen viehättävä väripostaus antoi minulle sellaisen inspiraation että bloggarina piristyin ottamaan värikuvia asunnostamme. Voin muuten lämpimästi suositella tätä värihakuista kotikuvaprojektia kaikille blogisteille ja non-blogisteille! Kameran linssin läpi eri värejä metsästäessa näkee kodin tavarat uusin silmin - kenties sillä kuuluisalla värisilmällä?  

Tänään ulkona on vähän sateista ja harmaata, siksi minun väripostaukseni keskittyy tänään siihen väreistä voimakkaimpaan. Allaolevat kuvat puhuvat puolestaan, mikä minulle on tämä "väreistä voimakkain" tai sitten voit katsoa postauksen nimestä varman vinkin ;)

Tuunattu kolmilaatikollinen lipasto on peritty siskolta ja se on pioneerina erikoisasemassa kotimme kalusteista: kun muutin Saksaan, tämä lipasto tuli mukaan autossa. Nupit ovat kaikki erilaisia ja niitä on yhteensä kuusi, ostin ne  joulumarkkinoilta ja vaihdoin vanhat puunväriset nupit näihin uusiin.

Uudessa asunnossamme on puulattiat. Iloitsen siitä, miten kivalta meidän mattomme nyt näyttävät, on se kuitenkin kauniimpaa nähdä kudottu matto puulattiaa vastaan kuin esim. kokolattiamaton päällä kuten eräässä opiskeluajan asunnossa...

Rakas punottu kulho (joululahja muutaman vuoden takaa) on lipaston päällä avaimien, puhelimien yms. vastaanottajana.

Tämä kirjoituskone tuli kirpputorilla vastaan ja vaati päästä mukaan. Huom! Se ei ole pelkkä koriste-esine vaan on ollut jo käytössä. Olen kirjoittanut sillä tilauksesta muutaman kiristyskirjeen.

Tämä lasikuvioiden nauha roikkuu milloin missäkin, ihan muuten vaan.

Idolini ja alter egoni Pikku Myy tyynyliinassa.

Punaista keittiössä. Todiste blogikuvauksen vaikutuksesta kodin estetiikkaan: kuvatessa huomasin, että tavarat voisi järjestellä hyllyssä kauniimminkin, tämä on lopputulos.

 Värien metsästys kotona kuvaamistarkoituksessa oli hauskaa ja ylättävää kyllä myös jännittävää. Eihän näiden omien neljän seinän sisällä ole mitään, minkä olemassaolosta en olisi tietoinen, mutta silti kuvatessa olo oli kuin lintubongarilla. Mikäs se siinä! Kappas vain! Hei tämähän on hieno yksilö! Kameran muistikortille tallentuivat jo myös vihreät kuvat - seuraavan postauksen omistan lempivärilleni vihreälle.