Miltä musta tuntuu

Musta on väri sekä ilmiö. Ehkä juuri mustan fysikaalisista ominaisuuksista johtuen se on minusta väri, jolla on toisista väreistä poikkeava syvyys. Mustaan väriin myös liittyy todella paljon erilaista symboliikkaa. Minusta musta väri on kuin peili. Musta voi olla raskas, juhlallinen, arkipäiväinen, mitäänsanomaton tai täynnä symboliikkaa, se riippuu täysin siitä missä, miten ja kuka sitä käyttää. Vaihtelevien tuntemusten ohella on minulle mustan pysyvin ominaisuus juuri se tämän värin syvyys. Ehkä syvyysominaisuuteen liittyen on kehittynyt sanonta mustanpuhuva? Muille väreille tällaista syvällistä ominaisuutta kuin puhuttelevaisuutta ei ole taidettu myöntää.  

Eteisen muumikorttikollaasi ja valopuu, joka toimii liikkeentunnistimella eteisen valaisimena.

Miten väri, joka joittenkin mielestä ei edes ole väri tai on epäväri tai ei-värillinen väri, voi olla niin sävähdyttävän kaunis väri? Esimerkiksi musta iltapuku tai musta puku ovat tämän värin kotikenttiä ja olemassaolevia käsitteitä, jotka liittyvät tyylikkyyteen. Mutta onko musta iltapuku itsessään minkään näköinen vaatekaapissa ripustimessa roikkuen? Mustan kauneus ei minusta kumpua väristä itsestään, sillä se ei itsessään ehkä edes ole väri, vaan mustan kauneus syntyy aina yhteydestä muihin väreihin. Mustan kauneus avautuu (tai leipomisterminä tekeytyy) vasta käytössä ihmisen päällä, iho, muunvärinen vaate tai asuste kontrastina. Minulla on paljon mustia vaatteita, mutta en koskaan pukeudu kokomustaan, vaan asuun liittyy aina jotain värillistä.  Keltainen, vihreä tai vaikka punainen iltapuku taas voisivatkin jo ihan itsessään olla minulle ihailun kohde vaatekaapissa.  

Musta antaa ryhtiä, esimerkiksi kehykset ovat usein mustia. Mutta oikeastaan asia on enemminkin päinvastoin, muut värit antavat mustalle ryhtiä. Ilman kontrastia musta hukkuu omaan itseensä, ilman yhdistelmää toiseen väriin musta ei edes tunnu väriltä. Mustat kaukosäätimet, puhelimet, kamerat ynnä muut (ja esim. ylempänä näkyvä levysoitin!) ovat jotenkin vain materiaalia, eivätkä tunnu minkään "värisiltä". Ei edes tullut mieleen kuvata paistinpannua tätä postausta varten vaikka se on musta. Toisaalta jos olisin ennen paistinpannun ostamista sumplinut päätöstä mustan, vihreän ja keltaisen paistinpannun välillä ja päätynyt sitten mustaan, tuntuisi paistinpannu mustan väriseltä.

Ihanista ihanin torkkupeitto on lahja vanhemmiltani. Minä niin pidän näistä peiton lintuhahmoista!

Musta on aivan oma maailmansa. Vaikka tätä väriä usein kuvataankin raskaaksi, vaivaa sitä ehkä sittenkin olemisen tai olemattomuuden sietämätön keveys. Kun keksin tämän postauksen otsikon huomasin myhäileväni tyytyväisenä ja sen jälkeen huomasin, että olin (ajatuksissani) käyttänyt sanaa "myhäillä", joka ei kuulu ihan jokapäiväiseen sanavarastooni. Saattaa olla kaukaa haettu, mutta olen varma että mustalla värillä on tässä asiassa osuutensa. Jos musta väri puhuisi, se voisi hyvinkin olla jonkin sortin myhäilyä.

Orvokkini, tummasilmä

Orvokki, Violet, Viola - kaunis naisen etunimi, kaunis väri. Ja väri jota ei löydy minun elämästäni mistään. Siis jos ei sattumatuotteita lasketa, kuten esimerkiksi vanhemmiltani ensimmäistä omaa asuntoani varten saatuja kahta lautasta, jotka he silloin poistivat omasta käytöstään. 

Värinä pidän violetista enemmän kuin esimerkiksi keltaisesta ja silti keltaista on päätynyt kotiini väripilkuiksi muutamien hankintojen kautta, kun taas vasrsinaista violettia värihankintaa en ole ilmeisesti tainnut tehdä koskaan. On se nimittäin aika laiha saalis, että tämän postauksen kuvia varten minun piti loppujen lopuksi ottaa kuva esim. lenkkitossujen sisäpuolesta. 

Violetti ei ole helppo väri, siitä on vaikea saada otetta. Luulen, että pidän monia sellaisia asioita punaisen tai sinisen sävyinä, jotka väriopillisesti ehkä ovatkin violetin sävyjä. Esimerkiksi nuo ylhäällä näkyvät lenkkikengän nauhat, ne ovat pinkit. Onko tuo pinkki punaisen vai violetin värin edustaja? Minusta ne ovat punaista.

Lilaan kääritty aarre: Friends -sarjan kymmenen tuotantokauden DVD -boksi.

Vaikka olen violetin suuri ihailija, se menee siis minun ohitseni sekä havainnoinnin asteella että myös ostopäätösten kohdalla. En ole kulutusasiantuntija tai markkina-analysti, mutta voisiko olla, että violetti on niin omaperäinen väri ettei sitä usein edes ole saatavilla kaupoissa.     

Lila kukkapurkki tuli kukkasen mukana taloon. Ja muuten taas tuli esimerkki siitä, miten bloggaus voi kaunistaa kotia, sillä en ollutkaan huomannut että muovinen kukkapurkki näkyy reunan yli. Kauniinpi olisi, jos se ei näkyisi, eli ryhdynkin kohta ruukutushommiin.

Jos unohdan sen mitä värioppi sanoo violetista ja lähden siitä, miltä violetti minusta tuntuu, on violetti tumma ja syvä väri. Violetti on värillinen musta. Toisaalta myös lila kuuluu violetin spektrumiin ja siinä tuntuukin jo enemmän sitä punaisen ja sinisen välimaastoa, johon tämä väri määritelmänsä mukaan kuuluu. Violetti on aika aikuinen väri ja sen arvokkuus näkyy esimerkiksi pääsiäisen ajan liturgian värinä. Lilaa taas taitaa löytyä aina pikkutyttöjen mekoista vanhan naisen permanenttiin asti.