Saksassa asuminen on jännittävää, koska täältä löytyy monia hyvin säilyneitä historiallisia rakennuksia. Vuosisatoja sitten rakennettuihin kivirakennuksiin voi törmätä ihan huomaamattakin, ne ovat sulautuneet katukuvaan ja useat vanhat rakennukset ovat normaalissa asuinkäytössä. Tässä tarina kahdesta kulkijasta, jotka samoilivat metsässä ja sattumalta päätyivät herttuan metsästysmajaan:
Tästähän pääsee kätevästi tämän aitauksen yli... mennäänpäs tutkimaan toista puolta.
Kielletyssä metsässä kulkiessa päädyimme tällaiselle väylälle. Lähdimme seuraamaan puiden kuoriin maalattuja valkoisia merkkejä.
Päädyimme tälle tielle. Lähdimme seuraaman sitä.
Päädyimme tälle tielle. Lähdimme seuraamaan sitä ja kuulimme mutkan takaa kukon kieuntaa.
Kukonlaulu kuului tämän valkoisen talon pihalta. Kaksi kulkijaa tutkivat rakennusta tarkemmin.
Minne olimme päätyneet? Näyteikkunan sisällä oli koristeena kaksi kehystettyä kauriin pääkalloa, kaksi lammas koriste-esinettä, yksi käpy ja yksi kaatunut pehmo-orava.
Näyteikkunassa oli näytillä tämän kuppilan menú! Mutkan takaa ilmestynyt valkoinen rakennus olikin two-in-one: asuintalo ja kahvila-ravintola.
Tämän oven takaa löytyisi siis gastronomian alan yritys.
Vieraita ei ollut tungokseksi asti.
Pöydillä oli koristeina luonnonkukkakimppuja Elke-emännän puutarhasta. Isäntä-Henning toimi tarjoilijana ja tilasimme häneltä palat raparperikakkua sekä virvoitusjuomat (toim. huom. nimet ei muutettu!).
Odotellessa luimme ruokalistasta, että herttua Friedrich von Glücksburg rakennutti tämän talon vuonna 1750 metsästysmajakseen. Tässä rakennuksessa paikalliset metsämiehet illastivat herttuan kanssa, joivat olutta ja nauttivat saaliista. Tätä herrankartanoa kutsuttiin rakentamisesta lähtien nimellä "Jagdschloss" eli "metsästyslinna". Löysimme siis selityksen jo talon ulkopuolella bongatulle kallo- ja sarviteemalle!
Herttuan olutkellari holvikattoineen. Kulman takana oikealla Elke istuu lukemassa päivälehteä, Henning hyöri keittiössä.
Ruhtinaalliset annokset raparperitorttua marenkipäällyksellä, lautasen läpimitta oli nimittäin n. 20 cm.
Dr. Gutwill sulattelee kakkua ja syventyy vielä talon historiikkiin.
Lähtiessä otin kuvan nykyajan linnanpihasta. Miltähän metsästysmajan piha näytti vuonna 1750?