Myös Obama kävi täällä: kaupunki- ja aktiiviloma Dresdenissä kannattaa

Muutama lukija oli jo saanut pikkulintumenetelmällä vihiä, että olimme lomalla Dresdenissä. Myös Wieniä ja Berliiniä oli arvauksissa tarjolla, mahtavia lomakohteita toki nekin, mutta Dresden ei jäänyt näitten pääkaupunkien varjoon! 

Meidän lomamme alkoi torstaina töitten jälkeen pakkauksen merkeissä. Lähtö Dresdeniin oli kaavailtu perjantaiaamulle ja seitsemän tunnin ajomatkasta selvisimme hyvin eväitä söiden ja äänikirjoja kuunnellen, ohjelmistoon kuului meillä mm. Viisikko -seikkailu. Mieheni oli varannut hotellin Dresdenin keskustan ulkopuolelta sitä silmälläpitäen, että suunnitelmanamme oli mennä ensisijaisesti vaeltamaan ja kuluttaa kaupunkiin tutustumiseen vain viidennes ajastamme eli yksi yhteensä viidestä lomapäivästä. Vaelluksen kannalta hotelli oli todella hyvä valinta, koska ajoimme päivävaellusten pelipaikoille autolla ja emme joutuneet kertaakaan ajamaan keskustan läpi. Ehkä 100% kaupunkilomaa halajavalle joku keskustan sydämessä sijaitseva hotelli tulisi myös hyvin kysymykseen. 

Hotellina meillä oli ketjuhotelli Ramada, jossa kahden hengen huone maksoi netistä edullisesti varattuna 68 €/yö ilman aamupalaa. Aamupala kustansi 12,50 €/nenä ja me söimme hotelliaamupalan vain lähtöpäivänä, muina päivinä emme malttaneet viettää kauniita aamuja hotellissa vaan ostimme vaelluksille läheisestä ruokakaupasta hiukopalaksi luonnon keskelle banaaneita, myslipatukoita ja keksejä. Tämä kerran nautittu hotelliaamiainen oli oikein hyvä, vain vähälaktoosisia maitotuotteita olisi kaivannut nimimerkki "aamukahvi maidolla mutta ilman sivuvaikutuksia kiitos".

Itse hotelli oli siisti ja mutkaton. Yhteissauna- ja fitnessmahdollisuuskin löytyi ja oh yes, jo Hampurin hotellista tuttu ja täällä blogissani aiemmin esitelty saunasääntötaulu löytyi sekin. Kummalista mutta totta oli se, että kylpytakin olisi saanut respasta ja se olisi maksanut kolme ekstraeuroa. Tämä tuntui meistä niin tyhmältä, että me päädyimme käyttämään vain hotellivarauksen hintaan sisältyviä pyyhkeitä tuntematta itseämme tyhmiksi.

Dresden sijaitsee entisen Itä-Saksan puolella lähellä Tsekkien rajaa. Tämä puolimiljoonakaupunki on myös Sachsen -osavaltion pääkaupunki ja kaupungin jakaa sen lävitse virtaava Elbe -joki. Historijoitsijat olettavat, että samaisille kulmille Elben jokilaaksomaisemaan olisi jo kivikaudella asettunut asutusta. Kirjallisia merkintöjä Dresden -nimisestä kaupungista löytyy 1200 -luvun alusta. Vuosien mittaan sotien ja tulvien myötä monet vanhat rakennukset ovat vaurioituneet, mutta verorahojen ja lahjoitusten avulla kaupunki on restauroitu aivan uskomattomaan kuntoon. Dresdenissä minua miellytti erityisesti sen erilaisuus Suomen katukuvaan verrattuna. Oli hienoa tuntea olevansa nimenomaan Keski-Euroopassa ja nähdä sellaista historiallista renesanssi-gootti-tiesmitä meininkiä, mitä en Suomesta tunne. Kuten lukijat huomaavat, eri ajanjaksojen historia ei ole vahvinta alaani ja täten päädyn toteamaan, että en tiedä mitä näin, mutta hienolta näytti. Kotikaupunkini täällä Pohjois-Saksassa muistuttaa huomattavasti enemmän Turkua kuin Dresdeniä.

Me vietimme tulopäivän (tulo hotellille perjantaina klo 16, sitten pikasuihku ja kaupungille) iltapuolen Dresdenin keskustassa ja ihailimme +20 asteen lämmössä kaupunkikuvaa sekä kävimme keskustorin Frauenkirche -kirkon lähellä syömässä hyvässä australialaisessa ravintolassa. Ayers Rock tarjoaa ruoan lisäki joka ilta livemusiikkia ja mukava taustamuusikon rooliin tyytyvä kitaransoittaja oli miellyttävää kuultavaa. Ravintolan löysimme sekä vaikeasti valitsimme korttelista, jossa hyvännäköistä ravintolaa oli vieri vieressä. Huhtikuun viimeisinä päivinä istuimme ulkopöydässä ihanassa ilta-auringon paisteessa.

Tulopäivän jälkeiset lomapäivät vietimme vaeltaen Dresdenistä 45 minuutin automatkan päässä sijaitsevalla luonnonsuojelualueella. Tämä upea metsäinen hiekkakivivuoristoalue ulottuu Tsekkien puolelle asti ja sisältää yhteensä satoja kilometrejä merkittyjä vaellusreittejä eri haastavuusasteissa. Yöt vietimme teltan tai retkimajan sijaan mukavuudenhaluisesti hotellissa. Iltaisin matkasimme kätevästi bussipysäkiltä suoraan hotellin edestä kaupungin bussilla 25 minuuttia keskustaan syömään ja takaisin, emme siis jäänet syömään hotellin ravintolaan.

Bussi maksoi yhteen suuntaan kaksi euroa ja tämä linja oli joka kerta lähes tyhjä eli taksia ei tarvitse edes tungosta kaihtavan ottaa. Me nälkäiset vaeltajat valitsimme ravintolat mutu-tuntumalla ja joka kerta satuimme hyvään paikkaan. Lauantaina haudutetut lampaanliha-curryannokset ja mangovanukasjälkiruoat kokkasi meille intialainen ravintola Agra (kävelymatka bussiasemalle n. minuutti), sunnuntaina emme lähteneet keskustaan vaan haimme kebabit hotellin läheltä.

Maanantaina satuimme aivan mahtavaan vanhalla tavaralla sisustettuun Trödelkaffee kahvila-ravintolaan, joka tyyliin sopien tarjosi vain sellaisia ruokia, joita saksalaiset isoäidit kokkaavat. Minä muuten satuin vakoojamaisesti näkemään peilin kautta heijastukset paikan kokista, isoäidiltä näytti hänkin. Tilausten yhteydessä mieheni halusi vielä varmistaa, että eihän schnitzelin kanssa tule ranskiksia vaan "oikeita" perunoita ja jo pelkkä tämä kysymys aiheutti tarjoilijalle sydämentykytystä ja hän totesi heti, että "no ei tietenkään".



panoramakuvaa ravintolasta, kännykkäkameran kuvanlaadussa on toivomisen varaa...

Ruoan hinta-laatu suhde on Saksassa todella kuluttajaystävällinen, meidän illallislaskujemme hintahaitari oli näissä paremman keskitason paikoissa n. 30-40 € (kebabit irtosivat toki halvemmalla). Dresdenissä meiltä näkemättä jäivät eläintarha, museot, näyttelyt ja kuuluisan Sempre-oopperatalon yönäytös. Nämä kohteet siirsimme seuraavalle matkalle ja nyt vietimme siis pääosin ns. aktiivilomaa vaeltean. Vaellus- ja luontokokemuksia jaan kirjoittamalla niistä erikseen tulevina päivinä. Maisemat olivat nimittäin niin henkeäsalpaavat, että haluan tarjota niille täällä enemmänkin virtuaalista tilaa.

Ehkä kuitenkin virtuaalisuudesta puheen ollen vielä loppuun seuraava anekdootti siitä miten me alunperin päädyimme lomalle juuri Dresdeniin. Mieheni tietokoneella oli automaattisena Windows 7:n taustakuvana alla näkyvä upea maisema, jota me molemmat ensin luulimme tietokoneella tehtailluksi trikkikuvaksi. Kunnes saimme erään televisionkautta tietää, että kyseinen silta sijaitsee Saksassa luonnonsuojelualueella n. 45 minuutin ajomatkan päässä Dresdenin lähellä. Nyt loman jälkeen kun katson tätä Windowsin valitsemaa kuvaa niin voin todeta, että tuolla taustakuvassa se olen minäkin käyskennellyt.

P.s. Obama ja Angela Merkel tapasivat toisensa vuonna 2009 Dresdenissä!