Pidän kaikista vihreän sävyistä, lempisävyihini kuuluvat ääripäät heleä koivunvihreä ja syväntumma vihreä, joka voi näyttää jo jopa mustalta.
Vihreä väri hengittää, siitä tulee mieleen elämä ja metsä. Koska vihreätä esiintyy värinä luonnossa lähes kaikissa kasveissa, siitä on olemassa lukemattomia eri sävyjä. Pidän tästä "tuhatkasvoisuudesta", värinä vihreä voi olla hennoista hennoin pieni nuppu, mutta se saattaa olla myös arvaamaton ja synkkä kuin joku satumaailman metsä, jonne tarinassa eksytään.
Ja onkohan vihreä ainoa väri, jolla on nimikkorakennus? Kasvihuone on englanniksi greenhouse.
Ja entäs sitten "olla kateudesta vihreä"? Minusta vihreä ei millään sovi kateuden väriksi, jos kateudella ylipäänsä mitään väriä onkaan. Sanonnan sattumanvaraisuudesta kielii se, että saksaksi ollaan kateudesta keltaisia, ei vihreitä.
Vihreä maustaa mukavasti työhuoneen tarpeistoa, näitä lime -kansioita omistaisin mielellään enemmänkin kuin tämän yhden. Lime -hedelmällä on muuten ihanat värisävyt ihan luonnostaan.
Minulle vihreyden huipentuma oli hääpukuni, jonka kiiltävä pinta liikkuessa taittui valosta riippuen heleän vihreäksi tai sinistä muistuttavaksi tummaksi sävyksi. Se oli minulle täydellinen hääpuku täydellisenä päivänä.
