Hautausmaita

Onkohan jokaisella ulkomaanmatkalaisella omat "nämä täytyy nähdä" vakiokohteet, jotka kiinnostavat ulkomaasta riippumatta? Kun minä olen matkoilla, minua kiinnostaa aina käydä tavallisessa ruokakaupassa, kirkossa tai kirkoissa, hautausmaalla, mahdollisuuksien mukaan yksityisasunnossa ja nähdä paikallinen yliopisto. Nämä ovat ne viisi kovaa. Ja ellei se edellyttäisi sairastumista, kiinnoistaisi minua vielä kokea paikallinen terveydenhuolto potilaan näkökulmasta.

Valko-Venäjällä sain ilokseni matkaelämyskvintettini täyteen ilman tätä sairasbonusta. Grodnossa kävimme kahdella ortodoksien ja katolisten hautausmaalla sekä vielä muistomerkkinä perustetulla sankarihautasmaalla. Hautausmaat erosivat huomattavasti Saksan ja Suomen hautausmaista, jotka olen nähnyt. Hautoja oli tiheämmin, hautausmaalla ei ollut huoltoa vaan omaiset hoitavat - jos hoitavat - itse haudat. Kävellessämme hautausmaalla siellä oli minusta läheisempi tunnelma, koska useimmat hautakivet on koristettu vainajien potreteilla. Ystäväporukassa mietimme, että haluaisimmeko itse omakuvan hautakiveen. Mielipiteitä löytyi useampia, joku halusi nimettömän haudan, toinen antaisi omaisten päättää. Minä miellyin ideaan valokuvasta hautakivessä. Tähän vaihtoehtoon verrattuna ajatus siitä, että elämäni summa summarumana hakattaisiin joskus vain pelkkä nimi, syntymäaika ja kuolinpäivä hautakiveen tuntui näitten hautojen äärellä ylättävän lohduttomalta.

Useimpien hautojen yhteydessä on myös pieni penkki haudan äärellä, johon omaiset saattavat istahtaa haudalla vieraillessa. Haudoilla näkyi myös paljon erilaisia patsaita ja maalauksia. Kukat haudoilla olivat muovikukkia ja kynttilöitä tai kynttilälyhtyjä näkyi vain harvakseltaan. Koska olen tähän mennessä nähnyt lähinnä luterilaisia hautausmaita ja Grodnossa suurin uskontokunta ovat ortodoksiset kristityt, en osaa sanoa oliko hautausmaan eroavaisuus loppujen lopuksi uskontokunnista riippuva ero vai maakysymys.

Vaikuttavin näky oli kuitenkin Varsovan kaupungin hautausmaa - kameran muistikortti oli valitettavasti siellä jo täynnä. Monen kilometrin alueeseen kuului ortodoksisen, katolinen ja juutalainen hautausmaa. Vietimme tällä hautausmaalla monta tuntia emmekä silti nähneet kuin murto-osan hautausmaan alueesta. Viisi minuuttia ennen porttien sulkeutumista kiiruhdimme sitten takaisin ulkomaailmaan hautausmaan ainutlaatuisesta tunnelmasta. Jos käyt joskus Varsovassa, suosittelen aivan ehdottomasti hautasmaalla vierailua.

Käynti juutalaisella hautausmaalla herätti paljon ajatuksia. Tämä hautausmaan osio oli, toisin kuin ortodoksinen tai katolinen, villiintynyt. En ollut koskaan ennen ollut niin tietoinen siitä, että toinen maailmansota ei johda vain siihen, että vainajia ei ole haudattu vanhalla iällä luonnollisen kuoleman jälkeen oman kaupungin hautausmaalle, vaan myöskin siihen että heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa haudat villiintyvät ajan myötä. Surullinen totuus: ei ole enää haudallakävijöitä.     

Sankarihaudan kommunistivivahteinen muistomerkki. Oikeat kukkaistutukset.

Muovikukkakimppu.

Muovikieloja oli joku tuonut haudalle.

Jylhä muistomerkki.

Sankarihaudat.

Pidän tämän kuvan symboliikasta. Lapset ovat piirtäneet hautausmaan jalkakäytävälle liiduilla kukkasia.

Sankarihautausmaa oli kerrostalojen juurella.

    

Grodnon hautausmaa, ensimmäinen jolla kävimme. Hautausmaan keskellä oli pieni kirkko.

Toinen hautausmaa Grodnossa, uudempi ja suurempi.

Tähän on hyvä istua, levähtää ja muistella.