Matkakertomukseni viimeinen osa kertoo paluumatkastamme. Alkuperäisväestöystäväni kotikaupungin jätimme taaksemme aamuvarhain, taksi haki meidät lomakämpältä ja neljän aikaan olimme rautatieasemalla unihiekat silmissä jonottamassa passintarkastukseen. Systeemi oli samanlainen kuin lentokentillä: passintarkastuksen läpi pääsi odotusalueelle, josta sitten mentäisiin suoraan rajan ylittävään junaan. Passitarkastuksessa tapahtui muuten pieni pattitilanne meidän matkaseurueemme kohdalla ja kanssajonottajat alkoivat jo hypistellä hermostuneesti passejaan ja muljauttelemaan silmämuniaan. Neljän ulkomaalaisen samanaikainen paikalle ilmaantuminen aiheutti epäilyksiä, mutta paperimme olivat kunnossa ja passikuvat omistajiensa näköisiä.
Rajanylitys ja junamatka olivat ikimuistoinen tapahtuma. Tällä junavälillä vodkan ja tupakan salakuljetus kukoistaa ja voi sitä kekseliäisyyden määrä. Jo junaa odotellessa saatoimme terminaalin vessassa käydessä seurata, miten ilmastoteipillä tupakka-askeja kiinnitettiin siinä vessan käytävällä vartaloihin. Sama meininki jatkui myös itse junassa. Eräät kanssamatkustajamme asettuivat tyynen rauhallisesti työkalukassillisen kanssa kahden vaunun väliseen tilaan (ks. kuva), pimensivät jätesäkillä ovien ikkunat sisäpuolelta ja jäivät sinne. Voin sanoa, että kun liikkuvassa junassa muutama matkustaja barrikadisoi itsensä näkymättömiin ruuvimeisseleiden kanssa niin sitä huomaa kysyvänsä itseltään, että mitäköhän siellä jätesäkin takana tapahtuu ja mitenkä se vaikuttaa matkan etenemisen turvallisuuteen. Älkää pliis irroittako sitä jarrua, vaikka sen tilalle mahtuisikin piiloon pari kartonkia. Kun muovit poistettiin ikkunoista, salakuljettajat poistuivat tahoilleen ja vaunujen välitila näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Oli varmaan viisainta olla huomaamata ja huomauttelematta mistään omituisuuksista ihan oman turvallisuuden takia. Kaikkialla maailmassa on kylläkin vastaavaa toimintaa aina jos jokin hyödyke on rajan toisella puolella kallis ja toisella halpa.
AntwortenLöschenVE
Huh huh. Oikein tunsin kihelmöivän jännityksen tuossa jätesäkkitilanteessa.En itse pystyisi tuollaiseen salakuljetukseen koska sydämeni löisi ihan tuhatta ja sataa. Mutta ehkä siihen tottuu.
AntwortenLöschenAika outoa hämärämeininkiä junassa, luulisi virkailijoitten nämä temput jo tietävänkin, mutta ehkä pieni provikka sulkee silmiä...
AntwortenLöschenDr. T
Hui!
AntwortenLöschenOlipas jännittävä loppuhuipentuma! Todellinen seikkailu tämä teidän matkanne!
L.
VE: Ei olisi siinä tilanteessa tullut mieleen huomatella, yritettiin vaan olla niinkuin ei oltaiskaan! Vaikka siinä tietysti on pientä tilannekomiikkaa jos vastapäätä matkustaja alkaa tyynen rauhallisesti ruuvata junavaunusta osia irti piilottaakseen sen taakse tupakkakartonkeja, ei tunnelma silti ollut kovin leppoisa, kiinnijäämisestä seuraa kuitenkin rikosilmoitus yms. Itsesuojeluvaiston puolesta seurasin ihan vain sivusta.
AntwortenLöschenAnonyymi: Juuri tätä itsestäänselvyyttä ja tehokkaan rauhallista toimintaa ihmettelinkin, luulen että kyseiset henkilöt eivät kuitenkaan olleet ihan ensikertalaisia... Minäkin jäisin varmasti kiinni heti kättelyssä kun nytkin jo tulee syyllinen olo tullipoliisin tiukan silmän alla vaikka ei ole edes mitään laitonta mukana! :)
Dr.T: Kyllä se oli niin suuriluokkaista ja näkyvää hämärätoimintaa että pakko sen on olla myös viranomaisten tiedossa. Ehkä provikka tai myös sääli voi sulkea silmiä, sillä Valko-Venäjän puolella pitää olla tienistien suhteen aika kekseliäs että raha riittää elämiseen.
L: Sitä se oli ja seikkailu tosiaan kulminoitui tähän hämäräperäiseen junamatkaan! Kiva kun seurasit matkaa blogissa :)
Oho! Aikamoinen paluumatka! Hassu juttu, että jos (kun) viranomaisetkin ovat tietoisia asiasta, niin miksi niitä salakuljetettavia systeemejä on edes tarpeen piilottaa. Mitähän sieltä olisi löytynyt, jos olisi mennyt tutkailemaan... :)
AntwortenLöschenSis