Vinyyliä parkkihallissa

Saksassa en ole törmännyt kymmenen vuoden aikana yhteenkään kaupantyyppiseen pysyvään kirpputoriin, jossa tavarat olisivat looseissa ja ne maksetaan kassalla. Divareita sekä second hand -vaateliikkeitä löytyy jonkin verran, mutta ne ovat sitten sellaisia yhden ihmisen elinkeinoja tai järjestöjen  pyörittämiä. Tien tyypilliselle saksalaiselle kirpputorille löytää kaupungille kiinnitettyjä mainosjulisteita tai viikkolehden lehti-ilmoituksia seuraten. Tieto siitä, missä ja milloin seuraava kirpputori on, pitää siis hankkia itse, mutta katukuvaa piristävät kirkuvan neonkeltaiset mainosjulisteet tulevat tässä kirpputorien kuluttajia vastaan. Kirpputoreja pidetään sunnuntaisin ja melkein joka sunnuntai löytyy jostain lähistöltä kirpputori. Paikkoina ovat isojen kauppakeskusten tai ruokakauppojen parkkipaikat (talvella parkkihallit). Kaupustelutoiminnan mahdollistaa tässä tietenkin se, että saksalaist kaupat ovat sunnuntaisin kiinni. Kirpputorin organisoivat kaupungin palkkalistoilla olevat kirppariyöntekijät, jotka toimivat järjestyksenvalvojina ja rahastavat aamuvarhain saapuvilta myyjiltä metrimaksun. Koska kyseessä on paikkaansa alati muuttava ulkoilmatapahtuma, myyjillä pitää olla aika joustavat kojuviritelmät. Kätevä ja suosituin vaihtoehto näyttäisivät olevan kokoontaitettavat pöydät, mutta käytettyä tavaraa myydän kyllä myös ihan ronskisti vaan auton takakontista tai tavarat pistetään maahan viltin päälle ja itse istutaan viereen retkituoliin. Mieheni ja minä koluamme mielellämme kirpputoreja. Mukaamme sattuu tosin harvemmin mitään tavaraa, olemme lähinnä kaksi kävelevää kirpputorituristia. Ihmetellään mitä kaikkea onkaan myynissä omistajalta toiselle, käyskennellään pöytärivien välissä ja tingitään verryttelyn vuoksi muutaman kerran. Poikkeuksen tähän kirpparikäytökseen muodostavat vinyylilevyt. Minä olen viehättynyt vinyylilevyihin ja etenkin niitten kansiin. Kotona on jännä kuunnella täysin tuntematonta artistia ja ajatella, että joskus tämäkin nyttemmin yleisön tietoudesta kadonnut levy oli kaupan hyllyllä uusinta uutta. Jos levyä kuunnellessa sitten huomaan että siihen on ihan hyvä syy, miksei kyseistä musiikkia enää soiteta,  niin levyn kannet saattavat silti löytää uusiokäyttöisen tiensä osaksi sisustusta.