Potut pottuina! Wurst wider Wurst!

En valehtelisi jos väittäisin, että minulta on vähintään sata kertaa kysytty miten olen päätynyt Saksaan asumaan. Kysyjiin on kuulunut tasapuolisesti niin kotimaanmiehiä kuin saksalaisiakin, niin tuttuja kuin tuntemattomia tällaisesta juonteenkääntestä kiinnostuneita ihmisiä. Jossain vaiheessa aloin sitten itsekin oikein miettimällä miettimään, että miten minulla tosiaan on pysyvä asuinpakka nimenomaan Saksassa. Millaisen elämän olisin rakentanut itselleni kymmenessä vuodessa Suomeen? Tähän "mitä jos" ideaan perustuvat myös monet elokuvat, jotka päällekäiskerronnalla näyttävät päähenkilön elämää, jos hän olisi ehtinytkin bussiin tai jos hissin ovi ei olisikaan ehtinyt sulkeutua.

Minun henkilökohtainen hissin oveni on maailman johtaviin fraseologian tutkijoihin germanistiikan alalla kuuluva professori Jarmo Korhonen. Jos joku kehottaisi minua kelaamaan tämän saksasekvenssin sen alkupisteeseen, päätyisin jouluun vuonna 2001. Olen lukiolainen ja jatkanut yläasteella aloitettua saksan opiskelua. Minulla on taitava ja persoonallinen saksan opettaja, joka saa lukiolaisen (joka muuten alunperin valitsi vieraaksi kieleksi ranskan, mutta ryhmä oli liian pieni) kiinnostumaan kielestä sen verran, että hän pyytää vanhemmilta joululahjaksi Akateemisessa kirjakaupassa nähtyä "Alles im Griff - homma hanskassa" saksa-suomi-idiomisanakirjaa. Kun lukion oppikirjoissa Ferdinand ja Fridolin esittelivät itseään tai tiedustelivat missä juna-asema on, tarjosi idiomisanakirja jotain paljon mielenkiintoisenpaa.

Suomalainen saattaa olla nälkäpalkalla ja naureskelee partaansa, saksalainen työskentelee voileivällä ja naureskelee nyrkkiinsä. Jossain päin Suomea on hiljaista kuin huopatehtaalla, Saksassa taas on hiljaista kuin purkkikurkkujen kylvöaikaan. Ja siinä missä suomalainen pitää luurankoa kaapissa, on saksalaisella ruumis kellarissa. Tämä Jarmo Korhosen toimittama idiomisanakirja sai minut innostumaan. Miten on asioita, joita ei voi kääntää yhdensuhdeyhteen, miten mielenkiintoista olisi päästä paremmin sisälle juuri tähän kieleen ja kulttuuriin. Kyseisestä joululahjasta lähtien olen varmasti astunut vielä lukemattomien hissinovien lävitse, esimerkiksi kun aloin miettimään minne ja miten lähteä vuodeksi Saksaan ja kun päätin sitten täällä mennä maantaina kello 20 urheiluharrastuksen sijaan harrastelijateatteriryhmään, jossa tapasin erään kivannäköisen saksalaisen, joka nyt on mieheni. Täällä olemme am heimischen Herd, kotilieden lämmössä. Ja tuo muuten on ihan suora käännös, sama suomeksi ja saksaksi.