Saksassa asuminen on jännittävää, koska täältä löytyy monia hyvin säilyneitä historiallisia rakennuksia. Vuosisatoja sitten rakennettuihin kivirakennuksiin voi törmätä ihan huomaamattakin, ne ovat sulautuneet katukuvaan ja useat vanhat rakennukset ovat normaalissa asuinkäytössä. Tässä tarina kahdesta kulkijasta, jotka samoilivat metsässä ja sattumalta päätyivät herttuan metsästysmajaan:
Tästähän pääsee kätevästi tämän aitauksen yli... mennäänpäs tutkimaan toista puolta.
Kielletyssä metsässä kulkiessa päädyimme tällaiselle väylälle. Lähdimme seuraamaan puiden kuoriin maalattuja valkoisia merkkejä.
Päädyimme tälle tielle. Lähdimme seuraaman sitä.
Päädyimme tälle tielle. Lähdimme seuraamaan sitä ja kuulimme mutkan takaa kukon kieuntaa.
Kukonlaulu kuului tämän valkoisen talon pihalta. Kaksi kulkijaa tutkivat rakennusta tarkemmin.
Minne olimme päätyneet? Näyteikkunan sisällä oli koristeena kaksi kehystettyä kauriin pääkalloa, kaksi lammas koriste-esinettä, yksi käpy ja yksi kaatunut pehmo-orava.
Näyteikkunassa oli näytillä tämän kuppilan menú! Mutkan takaa ilmestynyt valkoinen rakennus olikin two-in-one: asuintalo ja kahvila-ravintola.
Tämän oven takaa löytyisi siis gastronomian alan yritys.
Vieraita ei ollut tungokseksi asti.
Pöydillä oli koristeina luonnonkukkakimppuja Elke-emännän puutarhasta. Isäntä-Henning toimi tarjoilijana ja tilasimme häneltä palat raparperikakkua sekä virvoitusjuomat (toim. huom. nimet ei muutettu!).
Odotellessa luimme ruokalistasta, että herttua Friedrich von Glücksburg rakennutti tämän talon vuonna 1750 metsästysmajakseen. Tässä rakennuksessa paikalliset metsämiehet illastivat herttuan kanssa, joivat olutta ja nauttivat saaliista. Tätä herrankartanoa kutsuttiin rakentamisesta lähtien nimellä "Jagdschloss" eli "metsästyslinna". Löysimme siis selityksen jo talon ulkopuolella bongatulle kallo- ja sarviteemalle!
Herttuan olutkellari holvikattoineen. Kulman takana oikealla Elke istuu lukemassa päivälehteä, Henning hyöri keittiössä.
Ruhtinaalliset annokset raparperitorttua marenkipäällyksellä, lautasen läpimitta oli nimittäin n. 20 cm.
Ei ihme, että kielletyn metsän takana olevassa kahvilassa asiakkaat ovat vähissä! Vain rohkeimmat uskaltavat perille saakka. Tekivätkö he raparperitortun ihan teitä varten? Mahtava annos!
AntwortenLöschent. VE
Tarina alkoi kuin seikkailukertomus ja päättyi onnellisesti. Mielenkiintoisia löytöretkiä historiaan. Tuota on vaikea panna paremmaksi, kun täällä kaikki (melkein) vanha on jäänyt sotien alle. Vieläkö siellä maisemissa mahtaa olla toimiva jahtiklubi?
LöschenDr. T
Jännittävä seikkailu! Herttuan metsästysmajassa näyttää olevan tilaa hyvin runsaasti, mutta miten ihmeessä asiakkaat löytävät sinne? Vai tuleeko sinne vain teidänlaisianne rohkelikkoja, jotka astelevat aitojen yli? Ja uskaliaat palkitaan muhkeilla kakkuannoksilla :)
AntwortenLöschenSis
hei
AntwortenLöschentämä on kiva,
toivottaa
kummitus
VE: Annos oli niin muhkea, että en meinannut jaksaa edes syödä loppuun! En tiedä miten Henning mahtoi kakun tehtailla, mutta tosi hyvältä maistui. Tuo kuvassa ehkä vähän epäilyttävältä näyttävä juokseva täyte oli tosi herkullista.
AntwortenLöschenDr.T.: Olen nähnyt toimivan jahtiklubin ja myös soutuklubin, jotka on perustettu 1800-luvun puolella!
Sis: Kun lähdettiin takaisinpäin niin kävi ilmi, että ison tien varrella oli ollut ihan kylttejäkin ohjaamaan ihmisiä tuonne herttuan linnaan. Me oltiin tultu sinne oikein vaikeimman kautta rämpimällä metsässä, mutta se reitti oli jännä, piti ylittää yksi leveämpi purokin :)
Kummitus: Kiva kuulla, että tykkäät! :)
Miten tämän blogiohjelman ajanotto toimii, ainakaan minun kommenteissani kellonaika on ihan kummallinen. (nyt on Suomen aikaa 20.38)No ei se sentään tekstiin vaikuta, kysyn vain mielenkiinnosta.
AntwortenLöschenVE
Kakku näytti kyllä todella hyvältä, tuli ihan vesi kielelle! Tuollaiset seikkailut ovat juuri niitä parhaita.
AntwortenLöschenL
VE: Jaa-a, pahan pistit... Olen huomannut että ajat ovat merkillisiä eivätkä vastaa todellista aikaa, mutta vielä en ole keksinyt miten se muutetaan tai poistetaan.
AntwortenLöschenL: Kakku oli hyvää mutta kyllä rahkamangokookos oli vielä parempaa!