Meidän matkamme New Yorkiin

 

Voin paljastaa sen verran, että kuvassa ei ole kotikaupunkini.

Edellisen postaukset lumet ovat tänään jo sulaneet ja vaihtuneet koleaan sateeseen ja kylmyyteen. Kun ulkona on pimeyttä ja märkyyttä ja mieskin on vielä myöhään töissä, niin aloin omaksi ilokseni selailla viime vuoden matkakuvia. Elokuussa vietimme kymmenen päivää New Yorkissa ja vaikka ehdin jo ajatella, että blogosphääri on täynnä New Yorkin matkakertomuksia niin tulinkin nyt kuvamuisteloitten parissa toisiin, nostalgisempiin ajatuksiin. Minäkin tartun siis tähän aiheeseen ja aloitan tänään moniosaisen matkakertomuksen meidän matkastamme New Yorkiin.        

 

 

Mieheni oli vuonna 2005 vuoden työharjoittelussa Atlantassa ja pääsin silloin vierailemaan hänen luonaan Georgian osavaltiossa. Myöhemmin tuona amerikanvuotenaan mieheni  kävi työkavereittensa kanssa New Yorkissa - ilman minua, se lurjus! Siitä asti meillä on ollut ajatus matkustaa jonain päivänä yhdessä New Yorkiin. Ja nyt viime elokuussa koitti sitten tuo kuuluisa joku päivä kun pääsimme toteuttamaan tämän unelmamatkan.

 



Matkan järjestelyssä oli sumplimista kun olimme lähdössä siskon ja hänen miehensä kanssa reissuun, he tulisivat Helsingistä suoralla lennolla ja me taas olimme lentämässä New Yorkiin Hampurista välilaskun kautta Lontoossa. Onnistuimme varaamaan lennot samalle lentokentälle, samalle illalle ja melkein samalle laskeutumisajalle. Yllättävää oli, että meidän jatkolentoyhteytemme tuli ajoissa perille kun taas suoralento Helsingistä saapui monta tuntia myöhässä. Me yllätimme siskoni ja hänen miehensä tuloportilla, sillä olimme sopineet tapaamispaikaksi hostellimme. Mutta me siis jäimmekin lentokentälle kytikseen ilahduttamaan myöhästyneitä ja näin minä pääsin toteuttamaan yhden pienemmän skaalan unelman kun sain hakea jonkun yllätyksenä tuloportilta nimikylttiä pidellen (taiteilin sen odotusaikana kuulakärkikynällä ruutuvihkoon).

Lensimme brittiläisen Virgin Airlinesin koneella Lontoosta New Yorkiin ja seitsemän tunnin matka sujui todella mutkattomasti, ihan kirjaimellisestikin koska tietääkseni lentoreitit ovat suoria. Minä pidän lentämisestä  ja tällä lennolla pidin erityisesti siitä, että sain valita istumapaikkaan kuuluvasta kuvaruudusta kymmenien elokuvien, sarjojen ja musiikin joukosta mieluisaa viihdykettä. Se oli jo pala kesälomaa parhaimmillaan kun sain vain istua, valkata elokuvia ja syödä karkkia. Dr. Gutwill muuten suosittelee kaikille kaukomatkaaville lyhykäisyyttä (mukavasti jalkatilaa kun kanssamatkustajat taas joutuvat taittelemaan itseään) ja insinöörimiestä vierustoveriksi (mukavasti aerodynaamisia anekdootteja lentomatkaa piristämään).

 

Lentoyhtiö tarjosi lennolla ruoan lisäksi matkustajille myös pientä tilpehööriä kuten esimerkiksi kivat punaiset sukat. Tällaisilla kylkiäisillä minut saa usein uskolliseksi asiakkaaksi ja helposti uskomaan, että "ah miten kiva, ilmaiset sukatkin he antavat meille", mutta ennen kuin jään kiitollisuudenvelkaan monikansallista konsernia kohtaan, niin pitää kuitenkin muistuttaa itselle, että kyllä me niistä lentolipuista maksettiin... 

Me olimme varanneet Saksasta käsin netin kautta meille huoneet ihan New Yorkin ydinkeskustassa sijaitsevasta hostellista Urban Oasis. Kun pitkän lennon, odottelun ja metromatkan päätteeksi viimein nousimme hostellin metropysäkiltä maanpinnalle, niin meitä kohtasi tämä uskomaton näky, joka ei nyt oikein ylläolevan tuon hetken ainoan sössökuvan kautta välity. Kokeillaan siis itsesuggestiota: nouset maanalaisesta metrotunnelista kadulle ja lasket painavan matkalaukun hetkeksi käsistäsi. Edessäsi kohoaa elokuvista tuttu Empire state building, ympärillä öisen New Yorkin äänet, keltaiset taksit kaasuttavat ohitsesi, on kuuma kesäyö ja ympärillä kaupunki sykkii elämää. Ihan mahtava hetki, NYC hurmasi minut sillä silmänräpäyksellä.

 

New York on city that never sleeps, mutta me matkalaiset nukuimme kumminkin. Tulimme yöllä rättiväsyneinä paikallista aikaa iltayhdentoista aikoihin perille ja niinpä tutkimme vasta seuraavana aamuna majapaikkaamme tarkemmin. Hostelli osoittautui viihtyisäksi ja siistiksi. Se oli erään keskustan korkean rakennuksen kymmenennessä kerroksessa ja jos nyt etsimällä etsitään huonoja puolia, niin siskoni varmaan nimeäisi tässä kohtaa sen, että ylös hostelliin pääsi vain pienellä hissillä, joka ansaitsisi lisänimen "kuoleman kuilu".

 

 

Hostelliin kuului kaksi kerrosta, jokaisessa kerroksessa oli viitisen huonetta. Meillä oli kummallakin parilla omat kahden hengen huoneet, yhteisiä tiloja olivat keittiö, oleskelutila, suihkut ja vessat. Keittiössä olisi ollut mahdollisuus tehdä itse ruokaa, käyttää jääkaappia ja muita laitteita lainalautasia myöden. Teetä oli tarjolla useampaa eri sorttia, "ah miten kiva, ilmaiset teetkin he tarjoavat meille!". Me emme reilun viikon reissullamme kertaakaan hyödyntäneet tätä ruoanlaittomahdollisuutta, ihan periaattesta kun tuntui että keittiössä perunaveden kiehumisen odottaminen olisi ollut New Yorkissa ajanhukkaa.

Yhteiskäytössä oleva oleiluhuone.

Hostellissa meillä oli käytössä ilmaine w-lan, mikä osoittautui erittäin käteväksi. Meille muotoutui ensimmäisestä aamusta lähtien rento ja toimiva tapa, että sovimme suurin piirtein että mihin aikaan tavattaisiin aamulla yhteistiloissa ja ensin herännyt pariskunta lähettäisi whatsapp -viestin, että valmiita ollaan. Sitten sovittiin, että mistä hankkisimme aamupalaa (sitä mahdollisuutta ei kuulunut hostellin hintaan), mihin tänään mentäisiin ja kuka lähtisi minnekin. Muutamia kiintopisteitä meillä oli sovittuna jo ennen matkaa, olimme esimerkiksi varanneet netissä Blue Man Groupin liput jo Saksasta käsin. Suurimman osan menoista sovimme kuitenkin päiväperiaattella.   



Ensimmäisenä päivänä päätimme lähteä kaupungille ja antaa New Yorkin johdattaa meitä. Aamupalapaikaksi valikoitui lähellä sijaitseva hostellin suosittelema pieni kahvila Keko Café. Siellä saimme herkullista, tuoretta ja täyttävää aamupalaa ja jatkoimme kahvilasta yhtä New Yorkin tunnetuimpaa katua Broadwayta pitkin ydinkeskustaan suuntana Times Square.     

 

Munakkaalla, paahtosandwhichseillä ja orientaalisesti maustetuilla perunoilla pärjäsimme iltapäivään asti.

 

Telkkarissa pyöri baseball.

Ensimmäisenä matkapäivänä kaupungilla kävellessä meillä oli kaikilla vähän epätodellinen olo. Olemmeko turisteja vai statisteja? Me emme ensimmäisenä päivänä pahemmin poikenneet sisälle kauppoihin, mutta Times Squarin kulmalla sijaitsevaan jättimäiseen Toys r us -liikkeeseen menimme sisään. Kaupan sisällä oli muun muassa toimiva maaillmanpyörä ja muita ihan uskomattomia lelumaailmoita.   

Sisko yritti saada meitä seuraksi maailmanpyörään, mutta emme suostuneet. Näin jälkeenpäin harmittaa vähän!

 

Times Square oli jatkuvassa liikkeessään pysäyttävä elämys. Keskellä aukiota ovat niin kutsutut "punaiset portaat", joilla turistit tykkäsivät istua, pitää kävelypaussia ja ottaa kuvia. Taisimme kuitenkin olla turisteja emmekä statisteja, kun istuimme portailla hyvän tovin leväten ja kuvaten. Portaitten alapuolella muuten on lipputoimisto, joka myy eri näytöksiin teatterista musikaaliin päivän ylijäämälippuja huomattavasti edullisemmin. Näin jälkeenpäin ajatellen olisimme säästäneet jonkun verran, jos olisimme ostaneet johonkin esitykseen ylijäämäliput emmekä tilanneet tähän yhteen tiettyyn lippuja etukäteen. Siitä tosin keskustelimme portailla istuessa, että minkä summan säästämiseksi kannattaa tulla kuumuuteen jonottamaan kahdeksi tunniksi.  

 

Times Square -aukiolta jatkoimme matkaa Brynt Park -puistoon, jossa olisi lukemamme mukaan pitänyt olla maksuttomia open air musiikkiesityksiä ja kyllä siellä joku lava olikin, mutta äänentoisto oli niin huono että emme saanet esityksistä puiston toisessa päässä juuri mitään irti. Se ei tosin haitannut tunnelmaa, sillä olimme hakeneet allaolevasta lounaspaikasta Pax meille voileivät ja jääteet mukaan puistoon, jotka nautimme noin +30 asteen lämmössä.  

Suorakaiteen muotoinen puistokeidas oli  joka puolelta pilvenpiirtäjien ympäröimä, nurmikolla oli lounastaukoa viettämässä niin salkkumiestä kuin lenkkeilijääkin.

 

En meinaa tehdä New Yorkin muisteloista ihan päiväkohtaista eli siis kymmenosaista postaussarjaa, mutta koska ehdimme nähdä kaupunkia ja eri kaupunginosia kiitettävän paljon, niin tulossa ovat postaukset nimillä "Brooklyn: kannattaa käydä", "Urbaania arkkitehtuuria: High Line & Meatpacker District", "Coney Island: missä isoisä kävi pirtelöllä", "Downtown: pari vinkkiä vapaudenpatsaasta" sekä "Hudson river: sano hyvästit New Yorkille pyöräretkellä".  

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!