Ei heikkohermoisille!

Viime vuoden puolella teimme mieheni ystävän ja hänen perheensä kanssa retken Tanskaan. Perheen kymmenenvuotias tyttö on kummilapsemme, joten olimme kummeina liikenteessä ja suuntana meillä oli Tanskassa sijaitseva sademetsämaailma.

 

Minä muuten niin pidän kummina olemisesta, se on ihanaa! Niinpä suostuin lähtemään tällekin retkelle mukaan, vaikka eläintarhat eivät ihan lempiretkikohteitani olekaan häkkien takia. Mutta tämä sademetsämaailma oli kyllä ihan omaa luokkaansa, sillä se oli minulle lähinnä traumaattinen kokemus. Sallikaa minun valaista tätä teille ja lähtekää mukaan virtuaaliselle kierrokselle. Mutta varoitan, se ei ole heikkohermoisille!

 

Rohkaiseva kyltti, eikö totta?

Sademetsämaailmaksi kutsun siis paikkaa, joka oli vähän kuin kasvitieteellisen puutarhan ja eläintarhan yhdistelmä. Sisätiloissa kasvoi trooppisia kasveja ja siellä oli kyseisessä ilmastossa viihtyviä eläviä eläimiä. Osa eläimistä oli aitauksissa tai häkeissä alá eläintarha, mutta monet eläimet saivat elää sademetsämaailmassa "vapaina" ja ne vipelsivät kasvuston seassa.

 

Sarjassamme rohkaisevat kyltit vol. 2.

Vierailijat kävelivät polkumaisia teitä ja siltoja pitkin kasvihuoneesta toiseen ja sademetsämaailmassa oli myös muutama erikoisempikin tila, kuten esimerkiksi matelijahuone. Se oli suuren olohuoneen kokoinen kasivhuonetila, jonne vierailijat menivät sisään kahden liukuoven ja "ilmalukon" läpi, sillä käärmet eivät olleet minkään lasin takana, vaan oleilivat ihan vapaina oksillaan. Yksi käärme roikkui katon ilmastointiputkesta. Hyvät lukijat, voin sanoa että jos joskus elämässäni olen ollut kauhusta kankea, niin sitä olin tämän tanskalaisen nähtävyyden matelijahuoneessa. Minulla on ihan HIRVEÄ käärmekammo, mutta minkäs teet kun kummilapsi veljineen haluaa kanssasi käärmehuoneeseen. Sinne siis vaan kärsimään iloisin mielin!

 

En voi suurentaa tätä mieheni ottamaa kuvaa käärmeestä, en vaan voi!! Olen raukka pelkuri, mutta blogi on minun niin siinähän olen sitten vain!

Mainittakoon myös, että tällä reissulla lepakko pissasi minun olkapäälleni. Kyllä. Yhdessä kasvihuoneessa oli nimittäin lepakkolauma, sellaisia suurempia noin oravankokoisia lepakoita kuin suoraan kauhuelokuvasta. Ne lentelivät vierailijoiden yllä kupolikaton tuntumassa ja tekivät tällaisia syöksylentoja ilmeisesti reviiriiään puolustaen, näin minä tämän saamani lepakkotervehdyksen tulkitsisin.

 

Siis voiko vangittu eläin syyttävämmin katsoa vangitsevan rodun edustajaa???

 

No comment!

 

Vierailijoita oli aika tiuhasti sateisena lauantaipäivänä, tämä sademetsämaailma vaikutti siis olevan yleisön suosiossa. Kuulemistani kielistä päätellen lähes kaikki vieraat olivat tanskalaisia. Eläinvieraat sademetsän seinien sisäpuolella taas olivat aika eksoottisia Tanskan leveysasteille.

 

 

Kasvihuoneista päästyämme vietimme iltapäivän nähtävyyteen kuuluvassa seikkailuleikkipuistossa. Ulkonaolo tuntui ensin vähän nihkeän kylmältä kun olimme viettäneet edeltävät kaksi tuntia kosteassa kasvihuoneessa, mutta  ilma oli onneksi selkeytynyt ja aurinkoinen. Ulkona oli kivoja viikinkityyliin rakennettuja puisia kiipeilytelineitä, torneja ja muita mukavia luonnonläheisiä rakennelmia. Tämä oli minusta paras osa retkestämme!

 

 

Minä sain viimein lepuuttaa hermojani ulkona sijaitsevien aitausten reunalla hengaillen ja possuperhettä ja pupuja katsellen. Joihinkin aitauksiin sai myös mennä sisälle ja silittää esim. vuohta tai ottaa vaikka pupu syliin. Kukakohan heistä päätyy seuraavaksi korppikotkan lounaaksi?