Minun kengissäni

Kesä on tullut kengissä vihreissään

Se vie minne on valmis menemään

Eväät syödään kivellä auringon lataamalla

Kurkun kuuluu olla päällä, juuston alla

Keltaista

Yo-lahjaksi saatu unikkokirja tuli heti käyttöön kun siitä muokkautui Saksan matkapäiväkirja au pair vuonna.

Kiitos postaustoiveista, väripostaus saa tänään lukijoiden toiveesta jatkoa keltaisen merkeissä. Aloin lähestymään keltaisen olemusta kuten muittenkin väripostausten kohdalla keksimällä otsikkoa, jossa värin nimi olisi osa jotakin sanontaa. Mitä sinulle tulee mieleen tässä kohtaa? Minulle ei tullut pitkän aikaa mieleen mitään, sitten päässä alkoi soida Beatlesin "yellow submarine", joka on vielä senkin jälkeen mietinnän jatkuttua ainoa sanayhtymäni keltaiseen väriin.

Sinappikengät keskiaikaisella tuntumalla

Tai no, on vielä olemassa Saksan "gelb vor Neid" eli kateudesta keltainen, mutta sille en anna painoarvoa koska se a) on niin ikävä sanonta ja b) sanonnan sattumanvaraisuus tuli todettua jo vihreässä postauksessa.

Sinappishortsit, ei keskiaikaista vivahdetta mutta keskivartalon ilahdetta

Palataanpa hetkeksi sukellusveneeseen. Tuo Beatlesien laulu tuo esille keltaisen piirteen, joka on minulle tämän värin ydin. Keltainen muuttaa sen missä esiintyy ystävälliseksi, hauskemmaksi ja positiivisemmaksi aina harmaasta aamusta harmaaseen sukellusveneeseen asti. Huomaan itse tarttuvani keltaisiin aamukahvimukeihin etenkin sellaisina aamuina, joina pieni piristys on tarpeen.  

Sinisen purkin kaveri keittiön ikkunalaudalla on keltainen kukkapurkki, jossa kasvaa ruohosipulia

Keltainen on minun piristysvärini. Se on värimaailmani optimisti, stand up koomikko ja ystävällinen naapuri. Keltainen saa asiat näyttämään iloisemmilta, kuten vaikka astiat ja kukkaruukut, mutta se on myös valtakunnallinen kumiankan väri. Silti keltainen ei minusta jämähdä helposti tuohon sen hauskuuteen, kuten esim. sinisen saattaa jämähtää rauhallisuuteen, vaan keltaisen proaktiivisen hauskuuden rinnalla on myös syvää hyväntahtoisuutta. Tähän ominaisuuteen kuuluu auringon valo, monet kauniit keltaiset kukat ja etenkin näiden kahden liitoskohta: auringonkukka, sinä ystävällisyyden ruumiillistuma.

Keltainen teema on elämäni juhlien teema: ensimmäiset aamiaislautaset olivat rippilahjoja, yo-juhlassa sain kulhoja sekä kuppeja ja häälahjojen joukosta löytyi teema -ruokalautasia

Kahla -merkkisiä cappucinomukeja minulla on monissa eri väreissä, värisuorasta kaksi ovat keltaisen eri sävyjä

Iloinen ja ystävällinen keltainen on kyllä päätynyt yllättäin niinkin vakavamieliseen paikkaan kuin liikennevalojen keskimmäiseen lamppuun. Mitä se tekee siellä? Jotkut autoilijat pysähtyvät ystävällisesti ja tekevät näin oikein, jotkut taas kaasuttavat keltaisilla vielä risteyksen yli ja tekevät näin myös mielestään oikein. Rakennustyömaalla näkee keltaisia kypäriä ja neonkeltaiset liivit kuuluvat liikenneturvallisuuteen. Keltainen on siis myös vakavastiotettava väri, mutta sen signaalin vahvuus on ihan eri luokkaa kuin vaikka punaisen, joka ei jätä tippaakaan tulkinnanvaraa. Keltainen ei käske, se suojelee.

Tiikeriankka (kuvan yksilö on kuumavesipullo) on lempieläimeni

Yksi rypsi

Monta rypsiä

Siirtomaapuutarhan minulle tuntematon keltainen kukka

Siirtomaapuutarhan minulle tuttu keltainen kukka

Keltainen on minusta läpikotaisin ystävällinen väri. Minulle sen viehättävyys kotonani ja vaatekaapissani kumpuaa täsmäiskuista, omistan vain vähän keltaisia asioita, mutta se minkä omistan tulee usein tarpeeseen.

Keväässä eksyneet

Lauantaina olimme pyöräretkellä meille uudessa maastossa, oli metsää ja merenrantaa ja rypsipeltoja. Vähän katsottiin suuntaa kartalta mutta oikeastaan matka oli päämäärä, mentiin vain minne nenä (lue: kätkö-app) näytti.

Kymmenisen kilometrin pyörälenkki muuttui yllättäin maastopyöräilyksi kun päätimme lähteä paluumatkalle ja katsoimme, että tuostahan päästään kivasti metsätietä pitki rantatielle, jota pitkin ajelemme takaisin parkkipaikalle, johon olimme jättäneet auton. Kiva metsätie oli savimutainen metsänhuoltotie, jossa oli kraaterimaiset traktorin jäljet. Etenimme sitä jonkin matkaa pyöriä taluttaen siinä toivossa, että tie vielä paranisi. 

Kun tajusimme että toivo oli turha oltiin siinä tietenkin jo niin pitkällä että takaisin kääntyminen ei tullut enää kysymykseen. Päädyimme rantaharjua myötäilevälle metsäpolulle, jota kaatuneet puut katkoivat, siinä nosteltiin sitten pyöriä ja poisteltiin punkkeja housun lahkeista. Polku oli pyörille niin hankala, että laskeuduime harjulta rannalle ja seuraava kilometri työnnettiin pyöriä rantakivikossa. Lopuksi löytyi paikka, josta pääsimme nousemaan taas harjulle ja sen päällä avautuvalle pellolle. Anteeksi maanviljelijä, mutta siinä pisteessä oltiin jo niin eksyksissä että oli pakko ottaa linnuntie seuraavalle tielle eli suoraan kylvetyn pellon poikki. Koitimme kyllä olla mahdollisimman vähän tallomatta arvokkaita heinänalkuja. 

Ja kyllä helpotti kun pääsimme peltotielle, joka olikin yksityistie välillä pelto-sikamaatila, joten saavuimme ns. takakautta tälle maatilalle ja sujahdimme nopeasti pihan poikki vahtikoiran pelossa. Koska siinä ei kuitenkaan ollut asuintaloa vaan pelkkiä huoltorakennuksia meitä ei huomattu ja niin pääsimme viimein varsinaiselle pyörätielle.

Autolla hengähdettiin ennen kuin jatkoimme matkaa ystäviemme siirtomaapuutarhaan. Siellä juotiin kahvit, josta minä jatkoin Valko-Venäjän matkaryhmää tapaamaan.

Istuimme ulkona intialaisessa ravintolassa syömässä matkaporukkamme kanssa ja 3/5 meistä jatkoi vielä matkaa peiton kanssa kaupungin puistoon. Iltakymmenen aikaan mieheni ja minun polkumme kohtasivat jälleen, pyörät telineeseen ja nokka kohti kotia.

Ich mach blau!

Väripostausten sarjan kolmas jäsen esitellään tänään saksalaisella sanonnalla "blau machen", joka tarkoittaa lintsaamista mutta suorasti suomennettuna sanonta kuuluu "tehdä sininen".

Kansainväliset unet: suomalaisia kodin tekstiilejä Ikean sängyllä Saksassa.

Sinisen kuvaamisen ensimmäinen ajatus oli, että eihän meillä ole mitään sinistä, vaikka itse asiassa olohuoneemme on sinisellä ja valkoisella sisustettu. Onko tämä sinisen kohtalo? Väri joka on niin näkyvä että sitä ei meinaa huomata? Sininen taivas (joka ehkä voisi liittyä myös tuohon saksalaiseen sanontaan koska lintsaaminen perinteisesti liittyy ulkona olemiseen kuten ainakin veljenpoikien kalaan meno akuankoissa) on esimerkki siitä, miten sininen on värinä kaikkivaltainen ja kuitenkin kaukainen.

 

Olisi mielenkiintoista tehdä poikkikansallinen tutkimus siitä, että onko suomalaisilla eri maihin verrattuna erilainen suhtautuminen siniseen väriin. Vaikka sininen onkin historialtaan kuninkaallinen väri, Suomessa siihen liittyy minusta vielä jotain erityisen juhlallista itsenäisyyspäivän ja Suomen lipun kautta.

Jääkaapin ovi tervehtii hirveästi Sisiliasta.

Tämä suomalainen matto on isoisomummin kutoma.

Epäilen kuitenkin että kaikkialla sininen ja valkoinen eivät ole värit vapauden. Hyviä vertauskohteita olisivat Israeli ja Kreikka, joilla on samat värit lipuissaan.  

Sininen on aliarvostettu väri, se jämähtää helposti tasaisen rauhalliselle asteelle. Heti tulee mieleen makuuhuone. Ja kuitenkin niinkin monikasvoiset ja myös vaaralliset asiat kuten meri ja sähkö kuvataan sinisinä. Meri voi olla tyyni ja rauhallinen, mutta minun mielikuvaani sähköstä ei ainakaan liity mitään rauhallista.

Sähäkämpi sinisen sävy maalatussa kukkapurkissa, jossa kasvaa basilikaa.

Sähkönsininen erottuu Dr. Gutwillin vaatekaapissa edukseen, sanoisin!

Tämä päiväpeitto, made by äiti, on väri-ihmisenä minun silmäteräni.

Sininen on usein varma valinta, se on nukkumattien ja maitopurkkien väri, mutta edustaa värimaailmassa myös altavastaajan asemaa ja voi yllättää raikkaudellaan. En ole koskaan sanonut pitäväni sinisestä, mutta en myöskään ole pitämättä siitä. Ehkä siinä on tämän värin kohtalo, olla pääosin väliinputoaja. 

Kirjahyllyyn on livahtanut sinistä mustikkamuistiossa.

Lipaston kahdeksasta kirjavasta nupista on tämä yksi kauneimmista.

Puhelimen älyn voimin

... toivotan teidät, rakkaat lukijani, taas tervetulleeksi Dr. Gutwillin blogin pariin! Tavoitteenani on edelleen säännöllinen blogin päivitys, mutta tällä hetkellä olen vielä pahemman luokan pop up -blogisti. Ajattelin käyttää uudehkona älypuhelimen omistajana  viksuluurin todella kätevää ominaisuutta hyväksi ja ladata tämän päivän postaukseen kokoelman kuvia blogihiljaisuuden ajalta. Kaikki kuvat ovat tallentuneet blogiin liittymättä sieltä täältä viime kuukausien aikana kun olen lähettänyt kuvaviestejä eri tahoille.

Vihdoinkin täällä aurinkoa, vaikka ilma onkin vielä kylmä. Olemme pyöräilleet aika paljon ja etsineet geokätköjä - uusi harrastus! Siitä teen vielä oman postauksensa.

Oloilua. Olutta. Limsatölkki. Paukkumaissipussi. Herr Gutwillin koivet.

Minulla oli keilaamassa lyhyt beginner's luck ennen kuin pistetili hyytyi. Herr Gutwill taas teki kaadon toisensa jälkeen ja oli suorituksestaan niin iloinen että pisti päänsä mustaan laatikkoon. Olimme Herr Gutwillin 9-vuotiaan kummitytön ja hänen vanhempiensa kanssa keilaamassa.

Kaakku ja kahvi. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työtön, kahden viikon ajan. Työttömän päivään mahtui mm. kahvilla käynti.

Ja uusin töihin lähdettiin uusissa vaatteissa. Tämän kuvan lähetin ystäväni puhelimeen, hän vastasi "noi voisivat olla minunkin vaateostokseni!"

Kevään tulon myötä moottoripyöräilykausi on avattu ensimmäisellä ajoretkellä. Tämä kypärä on ehkä maailman rumin kypärä, mutta myös ainoa joka sopi minun päähäni aiheuttamatta päänsärkyä. Päänsärky jää siis niille, jotka ovat kypärän ulkopuolella ja katselevat kuosia. Sisäpuolella taas on hyvät oltavat!

Ystäväni syntymäpäiväksi askarteli eräs taiteellisesti lahjakas ystäväni hänelle synttärikortiksi monsterikollaasin, joka oli koottu kaikista yhteislahjaan osallistuneista, sillä annoimme lahjaksi rahaa uuteen kameraan. Minun tehtäväni oli olla monsterin vasen käsi, tämä kuva lähti siis puhelimen välityksellä korttitaiteilijalle.

Eräänä iltapäivänä tämä kuva lähti kaupungilta luottomakutuomarini puhelimeen kysymyksen kera: "Sopisiko tämä laukku psykologille?" En päätynyt ostamaan tätä laukkua. Vaikka väri on ihana, sen kanto-ominaisuuksissa oli vielä parantamisen varaa.

Pääsiäiseksi kasvatimme emme rairuohoa vaan ituja leivänpäälle.