Brooklyn: kannattaa käydä!

Meidän matkasolumme jakautui neljästä kolmeen henkeen, kun lähdimme tutkimaan Brooklyninia matkan kolmantena päivänä. Lankoni sai nimittäin meistä ensimmäisenä amerikkalaisista ilmastointilaitteista johtuvan nuhan ja jäi hostelliin lepäilemään.

 

 

Me muut laskeuduimme ydinmanhattanilla maanalaiseen ja ajoimme Penn Station pysäkiltä metrolla Brooklyniin. Ensimmäiseksi kohteeksi olimme suunnitelleet erään tietyn kahvilan brunssiaamupalapaikaksi. Siskollani oli koko matkan ajan matkaoppaana käytössä New Yorkin ihmekirja, jossa oli paljon kahvila- ja ravintolasuosituksia periaatteella "täällä pitää käydä", ja tämä kahvila oli yksi näistä must see -paikoista. Tähän väliin muuten pieni adekdootti siitä, miten mahtavaa matkaseuraa isoin isosiskoni oli: New Yorkin ihmekirja ei suinkaan ollut vain yksi kirja, vaan hänen etukäteen useista lähteistä, kavereitten suosituksista ja blogikirjoituksista koottu mitä-tehdä-mitä-nähdä-muistivihko matkaoppaan välissä. Koska omalla listallani ei ollut muuta kuin "nauttia kaupungista ja nähdä kadulla julkkis" (jonka muuten myös näin!) niin hyödyin matkamme aikana valtavasti tällaisesta perusteellisesta taustatutkimuksesta. 

 

 

Me huomasimme eron Manhattaniin verrattuna heti Brooklynin kaduille saavuttuamme. Kerrostalot olivat matalampia, ihmisiä oli vähemmän liikenteessä ja katukuvassa näkyi enemmän vihreyttä. Ilmassa oli esikaupungin tuntua. Aamupalapaikan osoitetta etsiessä kävelimme monen korttelin läpi ja ehdimme kerätä vaikuitteita Brooklynin katukuvasta.

 

Graffititaidetta elokuvateatterin ulkoseinässä.

Onko tämä joulupukin kaupunkiasunto? Happy Holidays -kyltti elokuussa.
 

Meille kävi perinteisesti ja etsimämme kuuluisa brunssipaikka oli vielä kiinni kun saavuimme pelipaikalle. Mutta ei se mitään - me päädyimme vieressä olevaan ei-kuuluisaan ravintolaan nimeltä Rabbithole. En tietenkään tiedä mitä missasin, mutta minusta tämäkin paikka oli ehdottomasti matkaoppaan arvoinen! Tilasin aamupalaksi pan cakes vaahterasiirapilla ja juomaksi siskoni ja minä pyysimme Mimosat (kuohuviinin ja appelsiinimehun sekoitus), sillä hän oli lukenut New Yorkin ihmekirjasta, että tätä newyorkilaiset juovat brunssilla. Maassa maan tavalla!

 

Tämän ihanan kattokruunun olisin halunnut matkamuistoksi! Kynttilöitä pitelevät pienet apinamaiset satuhahmot.

Minusta tämä kaninkolon katu (Bedford Ave Brooklyn) muistutti kovasti Berliiniä. Rentoja kahviloita ja brunssipaikkoja, trendikkäitä kestävän kehityksen tavaroita myyviä liikkeitä ja tietysti hipstereitä. Ravintolasta jatkoimme matkaa löyhästi suuntana Brooklynin pääkirjasto ja sen lähellä sijaitseva kaupunginpuisto, jossa lukemamme mukaan olisi pitänyt olla farmers' market, mikä kuulosti kivalta asialta. Mutta se olikin päivän ainoa pettymys, sillä tämä farmers' market ei ollutkaan mikään varsinainen markkinapaikka, vaan kyseessä oli vain muutama koju, jotka myivät tuoreita vihanneksia.   

Löydätkö tästä vihamielisestä sanomasta virheen, mikä tekee siitä aika humoristisen? Vastaus on: kirjailija on kirjoittanut "BMW on p***:tä", mutta laittanut kuvitukseksi Volkswagenin logon :)

 

Meidän päivämme Brooklynissa oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kävelypäivä. Siskollani oli askelmittari käytössä ja tämän päivän saldoksi saimmekin reippaasti yli 10 km! Kävellessä meillä oli koko ajan katseltavaa ja kuvattavaa ja Brooklynissa saattoi myös helpommin pysähtyä ottamaan kuvia tai tietoisesti tutkimaan ympäristöä kun ihmisvirrat eivät olleet viemässä eteenpäin. Minua kiinnosti turistina ehkä kaikkein eniten juuri tämä katukuvan ja  maisemien tutkiskelu ja vaikutteiden etsiminen.  

 

Voisiko tässä olla pala aitoa Brooklynia, ihan vaan katu turistirysien ulottumattomissa.

 

Brooklyn public library oli meidän päivämme ensimmäinen varsinainen nähtävyys ja pysähdys aamupalan jälkeen. Me kävimme tosin vain kääntymässä sisällä, sillä kirjasto olikin ihan tavallinen kirjasto, vaikka ulko-ovet olivat aika pompöösit kreikkalaista temppeliä muistuttavat raskaat heiluriovet. Mutta ei siellä sisällä mitään papyruksia tai suurempia nähtävyyksiä ollut, vaan brooklynilaisia lapsiperheitä kuvakirjoja lainaamassa.

 

Lämpömittari oli, kuten koko matkan ajan, myös Brooklynin päivänä  siinä +30:n kupeessa. Kävelyuupumuksen ensimmäiset merkit alkoivat olla nähtävissä kun allekirjoittanut alkoi ensimmäisenä kiukutella. Ensiapua tuli onneksi nopsaan, kävimme nimittäin hakemassa jäätelöt must see -jäätelöpaikasta nimeltä Brooklyn ice cream factory, joka löytyi New Yorkin ihmekirjasta. Myös minä saatoin laktoosi-intolerantikkona odotusteni vastaisesti ostaa jäätelöpallon herkuteltavaksi. Pallo oli vegaania tummaa suklaajäätelöä, joka oli tehty kookosmaidosta ja se maistui taivaalliselta. Miksei tätä myydä Euroopassa???? Kaikki tuntemani soijamaitojäätelöritykset kalpenivat tuon Brooklynin jätskin rinnalla kuin revyytanssija meikinpoistossa.

Puistotaidetta jäätelönsyöjälle.

Pitkähkö intermezzo Brooklynin päivänä oli geokätköily puistossa, joka siis ei ollut mikään pieni puisto vaan todella laaja kaupungin urheilu- ja virkistysareaali. Me samoilimme puistossa pari tuntia ja jossain vaiheessa kun ympäristöstä ei enää osannut sanoa, että olenko minä nyt Brooklynissa vai kenties Lounais-Suomessa suunnistusmaastossa, alkoi matkakomitea tulla siihen tulokseen, että ehkä lopetamme samoilun ja palaamme sivistyksen pariin. Ryteikössä muuten törmäsimme geokätköjen lisäksi myös muutamaan chipmunk -oravaan. Ne olivat suloisia otuksia mutta liian vikkeliä minun kameralleni.

Taidetta Brooklyn museon aulassa.

 

Muistinvaraisesti sanoisin, että Brooklynin pääkirjastosta muutaman korttelin päässä on Brooklyn museum,  joka on NYC:n toiseksi suurin museo ja yksi koko Pohjois-Amerikan suurimmista ja vanhimmista museoista. Meitä ei museoilu tosin tässä vaiheessa jaksanut kiinnostaa, vaikka museossa olisi ollut eräs mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Jonotuksen ja pääsylippujen sijaan päätimme tehdä museossa vain pikaisen parasiittikierroksen: menimme sisään, ihailimme rakennusta ja kaikkea mihin pääsi ilmaiseksi tai missä kukaan ei tullut kyselemään pääsylippujen perään. Museolta jatkoimme sitten vakikuskimme apostolin kyydillä matkaa kohti joenrantaa.



Tällaista leppoisaa asuinkatua pitkin kävelimme rannan suuntaan. Lähellä rantaa asunnot eivät varmaan irtoa pikkurahalla.

 

Brooklynin päivän paras elämys oli ehdottomasti kävely East Riverin rannalla. Me kävelimme rantaviivaa pitkät pätkät ja nautimme ihan mahtavista maisemista, sillä vastarannalla näkyy Manhattanin siluetti. Mieheni löysi rannan tuntumasta vielä muutaman geokätkön, sillä aikaa siskoni ja minä istuskelimme auringon lämmittämillä rantakivillä ja nautiskelimme lomasta.  

 

Mutta näkemistä riitti kyllä myös omalla puolellamme. Joenrannan tuntumassa saimme seurata kaupunkilaisten elämää vilkkaasti käytössä olevilla suurilla ponttoonilaitureilla. Saimme siis ihailla todella vaikuttavaa urbaanina suunnittelua, laitureille oli nimittäin rakennettu  ilmaiskäytössä olevia tenniskenttiä, jalkapallokenttiä, koripallokenttiä yms. Brooklynin puolella East Riverin ranta oli tunnelmaltaan urheilullinen ja täällä ainoat rantabulevardia pitkin hitaasti käyskentelevät näyttivät olevan turisteja. Itse kantaväestö oli liikkeellä juosten, rullaluistellen tai pyöräillen. Stereotyyppinen kuva ylipainoisesta amerikkalaisesta, joka ajaa autolla kaikkialle, ei täällä olisi voinut olla enemmän väärässä.

 

 





Tässä viimeisessä, kauempaa otetussa kuvassa näkyy hyvin urheilukenttien laiturimaisuus.



Me olimme kulkeneet aamun brunssin ja jäätelöpallon voimalla jo aika pitkään ja aloimme siis katsella rannan ruokatarjontaa sillä silmällä, että missä olisi kiva syödä. Siskoni New Yorkin ihmekirjassa kehotettiin käymään Brooklynin puolella pizzapaikassa nimeltä Grimaldi's Pizza, sieltä olisimme saaneet vuoteen 1905 perinteensä juontavaa puuhiiliuunissa tehtyä pizzaa. Me olimme päivän päätteeksi suuntamassa rantaviivaa pitkin Brooklyn bridgelle ja tämä kuuluisa pizzapaikka oli ihan kirjaimellisesti sillalle kävellessä matkan varrella. Me kävelimme sen ohi ja totesimme hetken ulos asti ulottuvaa jonoa analysoituamme, että emme haluaisi jonottaa yli tuntia saadaksemme take away pizzat käteen (pöytä ravintolasta olisi varmaan pitänyt varata todella hyvissä ajoin). Tuonne East Riverin rannalle sillan kupeeseen sijoittuvat itse asiassa kaksi kuuluisaa newyorkilaista ruokapaikkaa: Grimaldin Pizzeria ja ihan sen vieressä kuuluisa Shake Shack bioburgeri-pikaruokapaikka. Me päätimme käydä Shake Shackissa burgereilla ja siellä jonotus kestikin vain 20 minuuttia. Ei siis ihan pikapikaruokaa, mutta maistui sitäkin paremmalta!

 

 

 

Jos itse kirjoittaisin must see -ihmekirjan, niin Brooklynin joenranta ja Brooklyn bridgen ylitse käveleminen olisivat kyllä kärkikolmikossa, jollei jopa kaksikossa! Kannattaa ehdottomasti käydä! Brooklynin rannalle pääsee tietenkin Brooklynin puolelta, mutta jalkaystävällinen reitti olisi ajaa metrolla Manhattanin puolelta Brooklyn Bridge -metropysäkille, kävellä sillan yli ja jatkaa siitä kävelyä rantaa pitkin omien voimien mukaan. Me teimme tämän kierroksen toiseen suuntaan ja kävelimme sillan yli takaisin Manhattanin puolelle, jonne Brooklynin päivämme päättyi ja josta jatkoimme eteenpäin metrolla. Sillan ylitys oli aivan upea elämys. Sieltä näkyi joka suuntaan, näki samalla Manhattanin, Brooklynin ja alapuolella East River, vapaudenpatsas siinsi horisontissa ja sillan kävelyväylän alla mateli newyorkilaisten autojen arkipäivän ruuhka eteenpäin. Hieno paikka antaa tämän ikuisen kaupungin hetken vaikuttaa pieneen turistiin!

Uusinta hottia on laittaa sillankaiteeseen lukon sijaan korvakuulokkeet solmulle!