Musta on väri sekä ilmiö. Ehkä juuri mustan fysikaalisista ominaisuuksista johtuen se on minusta väri, jolla on toisista väreistä poikkeava syvyys. Mustaan väriin myös liittyy todella paljon erilaista symboliikkaa. Minusta musta väri on kuin peili.
Musta voi olla raskas, juhlallinen, arkipäiväinen, mitäänsanomaton tai
täynnä symboliikkaa, se riippuu täysin siitä missä, miten ja kuka sitä
käyttää. Vaihtelevien tuntemusten ohella on minulle mustan pysyvin ominaisuus juuri se tämän värin syvyys.
Ehkä syvyysominaisuuteen liittyen on kehittynyt sanonta mustanpuhuva? Muille väreille
tällaista syvällistä ominaisuutta kuin puhuttelevaisuutta ei ole
taidettu myöntää.
 |
| Eteisen muumikorttikollaasi ja valopuu, joka toimii liikkeentunnistimella eteisen valaisimena. |
Miten väri, joka joittenkin mielestä ei edes ole väri tai on epäväri tai
ei-värillinen väri, voi olla niin sävähdyttävän kaunis väri? Esimerkiksi musta iltapuku tai musta puku ovat
tämän värin kotikenttiä ja olemassaolevia käsitteitä, jotka liittyvät tyylikkyyteen. Mutta onko musta iltapuku itsessään minkään
näköinen vaatekaapissa ripustimessa roikkuen? Mustan kauneus ei minusta kumpua väristä itsestään, sillä se ei
itsessään ehkä edes ole väri, vaan mustan kauneus syntyy aina yhteydestä
muihin väreihin. Mustan kauneus
avautuu (tai leipomisterminä tekeytyy) vasta käytössä ihmisen päällä,
iho, muunvärinen vaate tai asuste kontrastina. Minulla on paljon mustia vaatteita, mutta en koskaan pukeudu kokomustaan, vaan asuun liittyy aina jotain värillistä. Keltainen, vihreä tai vaikka punainen iltapuku taas voisivatkin jo ihan itsessään olla minulle ihailun kohde vaatekaapissa.
Musta antaa ryhtiä, esimerkiksi kehykset ovat usein mustia. Mutta oikeastaan asia on enemminkin päinvastoin, muut värit antavat mustalle ryhtiä. Ilman kontrastia musta hukkuu omaan itseensä, ilman yhdistelmää toiseen väriin musta ei edes tunnu väriltä. Mustat kaukosäätimet, puhelimet, kamerat ynnä muut (ja esim. ylempänä näkyvä levysoitin!) ovat jotenkin vain materiaalia, eivätkä tunnu minkään "värisiltä". Ei edes tullut mieleen kuvata paistinpannua tätä postausta varten vaikka se on musta. Toisaalta jos olisin ennen paistinpannun ostamista sumplinut päätöstä mustan, vihreän ja keltaisen paistinpannun välillä ja päätynyt sitten mustaan, tuntuisi paistinpannu mustan väriseltä.
 |
| Ihanista ihanin torkkupeitto on lahja vanhemmiltani. Minä niin pidän näistä peiton lintuhahmoista! |
Musta on aivan oma maailmansa. Vaikka tätä väriä usein kuvataankin raskaaksi, vaivaa sitä ehkä sittenkin olemisen tai olemattomuuden sietämätön keveys. Kun keksin tämän postauksen otsikon huomasin myhäileväni tyytyväisenä ja sen jälkeen huomasin, että olin (ajatuksissani) käyttänyt sanaa "myhäillä", joka ei kuulu ihan jokapäiväiseen sanavarastooni. Saattaa olla kaukaa haettu, mutta olen varma että mustalla värillä on tässä asiassa osuutensa. Jos musta väri puhuisi, se voisi hyvinkin olla jonkin sortin myhäilyä.
Musta on hyvin tarpeellinen väri, koska sillä saa aikaan hyviä kontrasteja. Pidän mustasta pienessä määrin. Minulla on aina pikkumusta juhlia varten ja sitä voi somistaa melkein millä vaan eri näköiseksi. Samoin mustat housut tai hameen voi yhdistää melkein millaiseen yläosaan tahansa ja kukaan ei edes välttämättä huomaa onko alaosa sama kuin eilen. Harvoin pidän täysin mustaa asua. Eniten rakastan mustaa pilkkuina valkoisella pohjalla. Juuri sattumalta tänään ostin mustapilkullisen huivin koska en vaan voinut vastustaa sitä.
AntwortenLöschenAva
Nerokas otsikko tällä kirjoituksella! Minä en pidä mustasta väristä ja vasta aivan viime vuosina olen hankkinut joitain mustia vaatteita. Mutta taustavärinä musta on hieno, sillä se saa värit hehkumaan, kun taas valkoinen sammuttaa värit. Tämän opin MA:lta.
AntwortenLöschenVE
Olen samaa mieltä Paavalinkukan kanssa, että otsikko on ihan huippuoivallus!
AntwortenLöschenUpeaa pohdintaa mustasta koko kirjoitus.
Muistan yhden depressiosta kertovan kirjan, jonka nimi oli Musta aurinko. Liitetäänkö musta mielen synkkyyteen? Ja jos liitetään, miksi ihmeessä?
Avaruudessa on tutkijoiden mukaan musta aukko. Miksiköhän se aukko on juuri musta? Liittyykö nimeen jotakin kohtalonomaista?
Musta on myös hautajaisväri. Yleensä hautajaisiin pukeudutaan Suomessa mustiin (mutta näinhän ei ole kaikissa kulttuureissa, myös valkoinen on surun väri jossakin kulttuurissa, en vain tähän hetkeen muista missä). Toisaalta arkut Suomessa ovat nykyään yleensä valkoisia tai ainakin vaaleita, kun ne joskus 1900-luvun alkupuoliskolla olivat useimmiten mustia.
Suomen kirkossa liturgisia värejä on viisi (valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta). Näistä mustaa käytetään vain pitkäperjantaina - siis vain yhtenä päivänä vuodessa!
Ennen vanhaan kun hautajaiskutsut lähetettiin postitse, käytettiin mustareunaista kirjekuorta ja kirjepaperia - surupostin merkiksi.
Mustalla värillä siis on kautta aikojen myös viestitty sanattomasti - mm. surunappi miehen puvun takissa tai ennen vanhaan musta suruhuntu naisilla.
Mutta musta on myös juhlaväri - ajatellaanpa vaikka Itsenäisyyspäivän juhlia, jossa miehelle varma valinta on musta juhlapuku. Myös pappien juhla-asu on musta puolipitkä takki - kaftaani. Se ei kyllä kerro surusta vaan malli tulee vanhasta virkamiehen pukukoodista- kuvannee arvokkuutta ja arvovaltaa.
Kuten huomaat, Dr. Gutwill, blogisi herätti välittömästi minussa vaikka kuinka paljon assosiaatioita ja pohdintoja.
Jotkut lapset (ja ehkä aikuisetkin) pelkäävät pimeää. Onko pimeä samaa kuin musta? Miksi pimeä metsä pelottaa monia? Eikö itse asiassa pimeässä ole turvassa paremmin kuin valossa?
Mystikko Ristin Johannes Espanjassa kirjoitti sielun yöstä, jossa sielu ei näe valoa missään. Mutta vaikka se kirjoittajan mukaan on raskasta, kirjoittaa hän silti näin: "Lähdin pimeään ja olin turvassa." Ajatuksena oli se, että pimeässä kulkeva ei voinutkaan enää turvautua omaan näkemiseensä vaan joutui antautumaan kokonaan Jumalan johdatettavaksi. Siksi hän koki olevansa turvassa.
Staffan Ödestuga
Ava: "Tarpeellinen" onkin muuten tosi hyvä sana kuvaamaan mustaa, sitä se nimenomaan on! Minullakin on heikkous musta-valko-pilkullisiin ja musta-valko-raidallisiin vaatteisiin ja asusteisiin... Niitä yhdistelen paljon punaisen tai tummansinisen kanssa. Jotkut sanovat, että tummansininen ja musta eivät sovi yhteen mutta minusta yhdistelmä on hyvä, etenkin pilkuilla tai raidoilla höystettynä.
AntwortenLöschenVE: Ja minä taas opin tämän nyt Paavalinkukalta! Jäi heti mieleen tuo lause, hyvä tietää.
Staffan Ödestuga: Erittäin mielenkiintoisia pohdintoja ja kulttuuritietoutta! Tuo kysymys, että ovatko musta ja pimeys sama asia oli myös mielessäni postausta kirjoittaessa. Päädyin siihen, että se ei suinkaan ole sama asia vaan musta tosiaan on sekä väri että tällainen luonnontieteellinen ilmiö, kuten tyhjyys, pimeys ja musta aukko, jotka minusta eivät liity paljoakaan väreihin. Tuo pimeyden turvallisuus on mielenkiintoinen ajatus, sitä tuli juuri mietittyä kun olimme edellispäivänä etsimässä geokätköä, joka oli merkitty heijastimilla ja sen saattoi löytää vain pimeään aikaan. Siinä kun kuljimme pimeässä niin olo oli oikein turvallinen ja kätkökin löytyi!