Ensi vuonna täytän kolmekymmentä vuotta. Oletko huomannut, että ihmisillä yleensä on haaveita, joitten haavemaisuus on kytketty tiettyyn aikamääritteeseen. Mennä naimisiin tietynikäisenä, niin ja niin monta lasta tiettyyn ikään mennessä, aloittaa oma yritys, haalia omaisuutta, ostaa kesämökki, tehdä maailmanympärimatka, suorittaa moottoripyöräkortti. Minullakin on yksi suuri haave, asia, jonka haluaisin tehdä ennen kuin täytän kolmekymmentä. Olen pitänyt sitä hauskana ideana, todennäköisyyden puolesta samoilla linjoilla lottovoiton kanssa, että juoksisin maratonin ennen 30. syntymäpäivääni.
Ja kävi niin, että ystäväni Ilmari sanoi tässä vähän aikaa sitten, että hän aikoo juosta maratonin. Juteltiin juoksusta, kerroin hänelle tästä haavekuplastani, sitten juteltiin ihan muusta ja en enää edes muistanut, että olin kertonut hänelle tästä haaveestani. Kunnes Ilmari alkoi lähettelemään minulle sähköposteja, joihin hän liitti linkkejä löytämiinsä maratonijuoksuihin, joihin voisin osallistua. Näillä sivuilla vierailin haaveillen, katselin niitä kuin myytäviä asuntoja, jotka ovat ihania, mutta auttamattomasti liian kalliita.
No sitten kävi niin, että toisaalla ollessani mieheni lähetti minulle viime viikonloppuna tekstiviestin, että mennäänkö illalla katsomaan elokuva nimeltä “Sein letztes Rennen” = “hänen viimeinen juoksunsa”. En ollut kuullut tästä elokuvasta mitään, ajattelin että ehkä se on joku ravielokuva. Viimeinen juoksu oli kuitenkin saksalainen tragikomedia kuvitteellisesta saksalaisesta maratoniolympiavoittajasta, joka alkaa vanhalla iällä treenaamaan vanhainkodista käsin Berliinin maratonia varten. Elokuva oli vaikuttava ja käsitteli hienotunteisesti vaikeaa aihetta, nimittäin hyvän vanhustenhoidon puutetta vanhenevassa yhteiskunnassa. Mutta “Viimeinen juoksu” sai minussa aikaan muutakin kuin myötätuntoa ja yhteiskuntakriittisyyttä: YLITIN RUBIKONIN!
Ai minkä? Tämän haaveen tarinaan kuuluu tässä kohtaa pieni sivujuoni saksalaisesta elokuvasta Rooman keisariin Julius Ceasariin. Kun Ceasar ylitti sotajoukkoineen kahden italialaisen provinssin rajalla sijaitsevan Rubikon -joen tammikuussa vuonna 49 AD, totesi hän “alea iacta est” ja tiesi aloittaneensa sisällissodan. The point of no return, ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Saksassa tunnetaan hyvin sananlasku “ylittää Rubikon”, joka kuvaa hetkeä jolloin ihminen peruuttamattomasti päättää ryhtyä johonkin riskialttiiseen.
Motivaation psykologiaa tutkinut Heinz Heckhausen kehitti tästä teorian, joka on nykypäivän opiskelijoille tuttu nimellä “Rubikonmodell der Handlungsphasen”. Heckhausen jakaa motivaation neljään vaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä ovat “mietitään” ja “suunnitellaan”. Toisin sanoen, katsellaan maratonijuoksujen kotisivuja internetissä ja haaveillaan. Kaikki suunnitelmat ja mietinnät eivät päädy Rubikonin toiselle puolelle, mutta kun Rubikon on ylitetty, ihminen alkaa toimia ja toteuttaa päämääränsä. Kolmas ja neljäs vaihe ovat siis tois puol jokkee – nimeltään “toiminta” ja “lopputuloksen arviointi”.
Viime viikonlopun elokuvakäynti herätti minun sisäisen Ceasarini ja pistin internetissä hakusanaksi “marathon vorbereitung 1 jahr” ja päädyin tänne. Siis onko tämä mahdollista! Saksalainen TV-ohjelma seurasi muutama vuosi sitten vuoden ajan viittä ihan tavallista, ei erityisen urheilullista ihmistä, jotka valmistautuivat vuoden ajan maratonia varten. Sivulta löytyi kahdelletoista kuukaudelle yksityiskohtainen harjoitussuunnitelma, jonka on kehittänyt asiantuntija. Näitä trainingsplaneja silmäiltyäni ilmoittauduin sitten siltä istumalta Berliinin maratoniin, 28.9.2014.
Tämän viikon maanantai oli ensimmäinen päivä Rubikonin toisella puolella. Suunnitelman mukaan maantaina piti ostaa juoksupäiväkirja. Check.
Tiistaina piti juosta 30:n minuutin rauhallinen lenkki. Check. Keskiviikkona piti pitää lepopäivä. Check. Tänään piti juosta 40:n minuutin rauhallinen lenkki. Check. Ja huomenna on taas lepopäivä ja tehtävänä on varata aika lääkäriin, jossa tehdään sydämen rasitustesti ja katsotaan mikä pulssi olisi minulle terve harjoituspulssi.
Olen siis neljä päivää lähempänä haavettani. Ja tarina jatkuu - alea iacta est.
Tarkoitit varmaan, toivottavasti, etkös tarkoittanutkin puolimaratonia. Siis naisethan juoksee puolimaratonin?
AntwortenLöschenPuolimaratonin juoksuun onnea ja sitkeyttä. Vuosi on pitkä matka, mutta matka on jo päämäärä. Arpa on heitetty ja pysyy!
Hieno unelma ja nykyään on muotiakin juosta maraton tai ainakin puolikas. Jään innolla seuraamaan miten harjoittelu sujuu.
AntwortenLöschenAva
Vauu! Mahtavaa! Ja juoksupäiväkirjaksi hankit juuri oikeanlaisen vihkosen. Täsmälleen mitä tilanne vaatii! Luulen, että tuollainen yksityiskohtainen ohjelma auttaa päämäärän saavuttamisessa. Tsemppia matkaan! Mielenkiinnolla odotan kertomuksia harjoittelun varrelta.
AntwortenLöschenSis
Kestävyyttä valmistautumiseen! Upea tavoite, joka on jo joitakin päiviä lähempänä.
AntwortenLöschenItse ylitin Rubikonin, kun anoin aikoinaan vuorotteluvapaata ja keräsin väitöskirjan haastatteluaineiston, luin suuren määrän kirjallisuutta ym., osallistuin tutkijaseminaariin ja kirjoitin väitöskirjani - ratkaiseva aikamäärä oli 50v. Sitä ennen olin vielä täl puol jokkee mutta vuorotteluvapaani alkaessa olin jo ylittänyt joen.
Uskon että ainakin silloin tällöin saamme lukea Dr. Gutwillin harjoittelupäiväkirjasta joitakin otteita. Odotan innolla. Tsemppiä!
Dr. T
Piti tulla katsomaan, että kuka on Hyväntoivon blogisti! Mahtavaa! Se olet sinä. Hihii! Meidän äiti joskus on maininnut, että pidät blogia, mutten sitten se jäi siihen. Ja voi video mikä aihepiirikin vielä tässä ensimmäisessä lukemassani postauksessa. Maratonkuntoon sinut saadaan varmasti vuodessa, se ei ole temppu eikä mikään. Tsemppiä ja kuullaan taas.:)
AntwortenLöschent. Alma
Paavalinkukka: Ehei, kyllä kyseessä on ihan se oikea 42 km:n rupeama! Eräs maratonijuoksija sanoi, että ei se itse maratonin juoksu tervettä ole, mutta se tie sinne asti on mitä tervein. Minä etenen pienin askelin ja koitan kohottaa kuntoa, katsotaan mihin asti päädyn. Puolimaratoni olisi sekin jo mahtava saavutus!
AntwortenLöschenAva: Kiva kuulla! Harjoittelemalla maratonia varten voi siis tulla sekä urheilulliseksi että olla samalla muotitietoinen :)
Sis: Jesh! Kits tsemppauksesta :) Kun näin tämän vihkon kaupassa niin heti ajattelin, että tuosta se lähtee, superhero sopii hyvin juoksijan kaveriksi.
Dr. T: Se olikin todellinen joenylitys, vuorotteluvapaa ja väitöskirja! Siinäkin olisi voinut pitää mielenkiintoista päiväkirjaa työn etenemisestä "väitöskirjan väsääjän mietteitä". Juoksuvihosta tullaan ehdottomasti kuulemaan otteita täällä blogissa, sen sisältö ei ole mitenkään top secret vaan kertoo miten juoksutreeni etenee.
Alma: Hii, kiva että löysit tänne blogiini :) Ja totta hei, sopiva aihepiiri juuri sinun ensikäynnillesi täällä blogissa! Kiitos tsempeistä ja kivaa sekä motivoivaa kuulla kokeneemmalta juoksijalta että vuosi voi riittää :)